Bilebändin päiväkirja

Edellisestä Seken-visiitistä oli vierähtänyt vasta kuukausi, kun seuraava tuli ajankohtaiseksi! Ei haittaa: kiva paikka, hyvä yleisö, lyhyt matka. Hommat siis kohdillaan! Tällä kertaa agendana oli aloitella yksityistilaisuuden puolella ja vetää vielä kaikelle kansalle ovien auettua. Aivan kelpoa.

Retki alkoi tutusti: ensin kyytiin Tretja bassoineen, sitten autollinen kaikkea ärsyttävää musiikkitilpehööriä ja viimeisenä (vähäisemmyyteen en ota kantaa) Jony-vainaa Nokian-tukikohdiltaan. Sitten pyrähdys keikkapaikalle.

Käytimme taas viime kerralla “löytämäämme” talon äänentoistoa ja kun olimme jo aiemmin viikolla vielä rukanneet analyyttisellä otteella Tretjan bassosoundia paremmaksi, soundasimme – ainakin omasta mielestämme – aivan todella hyvältä! Hotellihuoneitakin löytyi jopa joka jampalle, joten vaivuimme suloiseen luksukseen.

Yksityishommistahan emme keikkapäiväkirjoja kirjoittele, mutta mainittakoon että hienosti sujui sekin osuus ja loppuilta itse asiassa samoin. Yleisö ei ainakaan kehdannut näyttää kyllästymisen merkkejä, vaikka juuri Vammalassa olikin soiteltu, ja koko kattauksemme tuntui kelpaavan mukavasti jengille. Tähtihetkiä pitkästä kattauksesta on vaieka poimia, mutta lopun yhteislaulut tuntuivat ainakin lähtevän todella kovaa! Oli hemmetin hauskaa, joskin pienen varjon iloiseen iltaan toi keikan jälkeen nähty kähinä, mikä sai jälleen ajattelemaan (ihan bändin kesken kollektiivisestikin), että ihmisten ilmoilla ei tarvitsisi olla sellaisessa kännissä, että kyky tajuta asioita loppuu. Sitä paitsi tällaistan henkilöiden toistensa töniminen voi aika nopeasti johtaa vahingossa ihan ruumiiden syntymiseen, mikä ajatuksena on aika karmea. Pitäkää hauskaa, älkää tapelko!

Aamuyöhön kuului vielä vähän kasailua, vierailu Mamin grillillä ja onneksi lopulta myös nukkumista. Aamulla vielä aamupalaa ja roudasta ja sitten kohti Tamperetta. Kiitos taas kerran Vammala, olette parhaita!

-Vili