Bilebändin päiväkirja

Kurikan Yövuorosta oli hyvät muistot vuosien 2014 ja 2015 keikoilta, mutta jostain syystä pari vuotta tämä mukava mesta oli jäänyt vallan väliin keikkalistoillamme. Onneksi nyt pääsimme palaamaan Mietaan maille! Hyppäsin Enterprisen kuskinpallille, hain Anton kyytiin Kaakinmaalta, hain Jack The Roosterista sinne tammikuussa unohtuneet kenkäni ja sitten pakkasimme auton treenikämpällä täyteen kaikenlaista romua. Seuraavaksi suuntana oli Nokia, mistä Jony hyppäsi kyytiin, ja sitten ajoimmekin perinteisen Parkanon Shell -pysähdyksen kautta Kurikkaan. Yövuoro löytyi kuin vanhasta tottumuksesta. Perillä kaikki oli mallillaan ja teimme ongelmattomat pystytykset soundcheckeineen.

Pitsa maistui mainiosti ja olo oli bäkkärillä lokoisa, kun jääkaappi pullisteli ja vielä myöhäisyöevääksi oli soittoretkuille leivätkin tehtynä. Näin sitä pitää! Itse soitannan aloitimme puolita öin tutulla Pop-Musiikilla ja pienen molemminpuolisen tarkkailun jälkeen saimmekin kannatusta osaksemme ja tanssilattialla oli liikettä koko esiintymisemme ajan. Välissä pidimme vähän taukoa ja kun starttasimme Lootusasennolla toisen kattauksen, meininki jatkui hyvänä – siitä huolimatta että aloitusspiikkini loihdin ilmoille masterkanavat mutella. Setti oli painotettu aika suomirokiksi, mikä pääosin tuntui toimivan – ainoana ihmisten selkeänä tanssilattiakarkoittajana toimi Sannin Että mitähän vittua, mikä selvästi hakee vielä uutena kappaleena paikkaansa setistämme.

Loppukeikka tarjosi melko äänekästä ja humalaista menoa yleisön puolelta, mikä meille kelpasi hyvin. Päätimme kattauksemme Rappiolla-kohkaukseen ja otimme hetken happea bäkkärillä. Sitten kamat kasaan ja kohti kotia. Toimin kuskina ja pääsin kotipihaan klo 6.10. Tämä ei haitannut, sillä paluumatkan jutut olivat mukavan hämäriä. Lisäksi Jony unohti autooni lonkeron, jonka nautin sunnuntaina ilolla.

Kiva reissu, kiitos Yövuoro!