Bilebändin päiväkirja

Uudet keikkapaikat virkistävät aina riutuneen coverbändin mieltä, joten lähdimme innolla ottamaan selvää, millainen illanviettomeininki olisi tarjolla Parkanossa. Tämä Luoteis-Pirkanmaan kaupunki nimittäin oli meille sikäli vieras, että kukaan meistä ei tainnut ollut käynyt keikalla siellä. Antto sentään pidempi tovi sitten Paroonissa asiakkaana.

Auto oli mukavasti pakattu valmiiksi edellisillan yksityiskeikan jäljiltä ja asetuin epävirkeästä olotilastani huolimatta menneen yön tapaan kuskinpukille. Pihastani lähdimme Anton kanssa saattueena, sillä Antto kuskasi Jonyn “unohtuneen” ajopelin miehen kotipihaan. Vaihdoimme siis Volkkarin Jonyyn, kuka tässä oikein voitti?

Ajomatka Parkanoon oli huomattavasti mukavampi kuin esim. Kiteelle, joten pian olimmekin jo roudaamassa kamojamme neliön malliselle lavalle. Saimme kamamme kuntoon, kuulostimme soundillisesti hyvältä ja mikä parasta, koko ruokalista oli käytössämme! Mainion konstailemattomat annokset maittoivat erinomaisesti, samoin myös ruskea- ja tiskivetiset juomat. Näitä en toki kuskin roolissa itse sen enempiä nauttinut. Kun vielä riutunut coverbändimme sai valmistautua keikkaan lokoisehkossa takahuoneessa, oli kaikki hyvin. Unohtamatta sitä, että itse Leewingsin Harri-setä kävi moikkaamassa.

Sovitusti puoliltaöin lähdimme soittohommiin ja onneksemme baarikaan ei täysin tyhjältä vaikuttanut. Painoimme menemään tutumman puoleista ohjelmistoamme ja vähän arastellen startannut meininki saatiin pikku hiljaa syttymään. Muutama biisi veti jo mukavasti tanssijoita lavan tuntumaan, mutta keikan lopuksi tuntui suorastaan siltä, että olimme saaneet Parkanon puolellemme. Okein hyvää meininkiä yhteislauluineen kaikkineen! Ja encorekin vielä. Näiiinh!

Keikan jälkeen olimme tyytyväisiä ja kamatkin saatiin osin paketoida rauhassa, kun pilkku tuli aikaisehkosti. Ei muuta kuin kamat kyytiin ja kohti kotia kuskattavien viihdyttämänä. Hyvä! Uudestaan!