Lähtö Oulusta oli aikainen, sillä luvassa oli ennen Ilonaa yksityistilaisuuveto. Tartuimme haasteeseen ja lähdimme ajallaan. Onneksi matkalla satoi vähän, sillä eilen korjatut pyyhkijät toimivat jo huonosti. Valitsimme tällä kertaa vaihtelevamman reitin Pohjanmaan läpi, mikä miellytti silmää tulomatkaa enemmän. Matka tuntui huomattavasti lyhyemmältä (ei silti lyhyeltä!) ja jossain vaiheessa olimme kuin olimmekin Tampereella.
Roudasimme, pystytimme, teimme todella nopean soundcheckin (jonka antiin en ollut ihan 110-prosenttisen tyytyväinen) ja kävimme syömässä. Asiat alkoivat jo tässä vaiheessa olla pitkän ajomatkan jälkeen mallillaan, mutta parempaa oli tulossa. Olo oli melko uupunut yksityiskeikan jäljiltä, mutta luvassa oli vielä normaali iltakattaus. Tosin illalle oli buukattu myös DJ Matti Airaksinen, mikä soi meille tavallista lyhemmän, 75 minuutin soittoajan. Tämä sopi hyvin.
Astuimme lavalle ja tajusimme, että kantispikkujoulu-Ilonassa oli paljon väkeä. Hyvä! Homma lähti liikenteeseen heti rajusti ja keikan jatkuessa meininki sen kun eteni. Porukka oli hyvin messissä ja itse asiassa koko show nousi aivan Tampereen Ilonan-keikkojen kärkeen, mikä on jo melko kova saavutus. Tuuraajat hoitivat taas homman enemmän kuin hienosti ja Paskapotpuri sekä perinteisemmät suomirokit villitsivät yleisöä. Lopussa yleisö piti melko lailla kovaa ääntä yhteislaulun merkeissä ja encoren puute ei haitannut enää keikan loppuessa yhtään: kaikki tarpeellinen oli jo jätetty lavalle.
Siirsimme hieman romuja pois Airaksisen tieltä ja roudaus jäi sitten osaltamme ensi viikon murheeksi. Olimme keikkaan erittäin tyytyväisiä ja varsinkin Armadillo oli aivan täysin liekeissä, eikä hehkutukselleen keikasta meinannut tulla loppua.
Mahtavaa meininkiä, kiitos Tampere, kiitos Ilona!
-Vili