Tällä kertaa oli vuorossa Vehmaan Ribbentroppi-baari, missä kelpaa troppia riipaista. Näin varmasti tuumisi myös juhlan lisäksi Arjen “Tribbi” Robben. Viimeksi oli hyvät meiningit, joten jälleen kerran pääsimme reissuun starttaamaan positiivisin odotuksin. Ajovuorossa oli jälleen Tuomaisen Ansso, mitä ilakoin. Olimme tosin olleet Duo Kovarallin debyyttikeikalla edeltävänä iltana Kökköbaarissa ja valvomisen jäljiltä A tunsi olonsa sen verran huteraksi, että lupauduin ilomielin suorittamaan siirrättämisen keikkapaikalle menosuuntaan. Hieman lesona haukuin jälleen kerran navigaattorit ja muut vempeelet ja ajoin harhaan. Sitten painelimmekin hyvin mielenkiintoisia vaihoehtois-erikoiskoereittejä Vehmaalle, mutta sinnehän löysimme, niin!
Ribbentrop seisoi paikallaan ja laukkasimme kamoinemme stagelle. Kamat pystyyn, soundit timantiksi (täh?) ja ham temptationia napaan, että raikasi. Myös arjalanpiirongit maistuivat. Kolmimiehinen bändimme söi ruokaa arviolta noin 675 kilogrammaa. Se oli kaunista. Sitten tapoimme aikaa kellarikerroksessa erittäin hauskan “Kuka minä olen?” -pelin tiimoilta. Luovutin myös Antolle juhlallisesti Norjan viirin ja muistin soitinmyyjä Janne Saloa kuvaviestillä Vehmaan (?) vaakunasta. Mutta, aivan, vielä oli keikka tuleva.
Ennen keikkaa settilista muotoiltiin uuden perinteen mukaisesti takahuoneessa. Siitä tuli vallan muikea. Menimme lavalle ja laitoimme pelit soimaan. Hyvinhän se lähti. Paikallaolijat tuntuivat diggailevan ja tanssiaskeltakin otettiin. Taisin möläyttää jonkun tyhmän välispiikin. No, kerta se on onneksi ensimmäinenkin. Painoimme menemään takuuvarmaa, suomiklassikkopainotteista ohjelmistoa ja tuntui kelpaavan. Pieni tauko välissä ja samaa meininkiä vielä uusi 50 minuuttia. Noin. Hyvinhän se toimi. Selkään taputeltiin. Keskustelin keikan jälkeen “tovin” paikallisen musikantin kanssa ja sillä välin pojat olivat pistäneet kamat nippuun. Olin ymmyrkäisenä ja häpevä. Suuntasimme kohti kotimaisemia. Pelasimme “kuka minä olen” -peliä. Lopulta vain Villen kera, Ansso kun keskittyi ajamiseen. Peli lopulta hiipui; “emmää muista yhtään kuka sää olit”. Hesburger välissä kutsui. Muistan: Ansso söi ahnaasti. Kotona maistui uni.