Uusi vuosi, vanhat jutut, tuumasimme ensimmäisellä 2010-mallia olevalla keikkareissulla. Aiheena oli The Coverallsin tähän asti pisin keikkareissu Ouluun, tuonne Keski-Suomen Lappiin. Olosuhteet olivat kohdallaan; autona Vani, kuskina Pöörne ja koko konkkaronkka täynnä pikku partiolaisen iloista mieltä. Tosiasiassa mieleni oli kaukana kukkakedoista ja kissanpennuista, kun viimein starttasin kohti Mansea melkein puoli tuntia myöhässä. Kaikki tarvittava oli sentään kyydissä. “Sorisorisori”, tein entrén treenikämpälle, missä muu organisaatio jo istui ringissä. Vorssi oli vähän krapulainen, veljekset eivät niinkään. Sellaista se Vastavirta-klubi ja paha metallimusiikki teettää.
Äkkiä loput rojut Vaniin ja tien päälle. Aarne-Pöörne kuskasi meitä taiten läpi lumen ja jäisen maiseman, vaikkei uskonutkaan tien olevan niin liukas mitä väitin. Useampi auto penkalla muutaman kilsan matkallani kehätietä kuitenkin puhui pääkallo-olosuhteiden puolesta. Päätimme painaa menemään mahdollisimman tauotta. Vorssi laski pian perinteiseen mallin nahat silmilleen, joten keskustelimme Tuomaisten kanssa kolmisin tuoreimmista näkemyksistämme ulkopolitiikan ja rakettitieteen saralla. Nyt tiedän mm. sen, miksi hevikasettien seasta löytyy myös venäläistä iskelmää. Syömispaussin pidimme legendaarisessa paikassa, Pihtiputaan Takkatuvalla. Herkkupöydän kimppuun ja kuvut täyteen. Rehellisyyden nimissä tosin pitää mainita, että ei ne ko. paikan appeet mitään maailman parhainta gourmeeta ole, mutta viidestä pääruuasta riittää moneen makuun ja alkupöytäkin toimii. Voittaa ketjuhirviöt.
Pimeä saapui. Hetken Iron Maidenia livenä läppärin kelmeältä näytöltä tutkiskeltuani huomasin tutun liikenneympyrän ja keskityin perillesaapumiseen. Aarne ajoi keskustaan kuin vanha tekijä ja parkkeerasimme Glorian eteen vain puolisen tuntia myöhässä. Ilman myöhästymistäni olisimme siis kait olleet ajoissa. Tosin aikataulu oli itse suunniteltu ja meillä oli vielä kosolti aikaa tehdä äänentarkastus. Pienen epätietoisuuden jälkeen talon PA-kamat saatiin valjastettua toimintaan ja vaikka mitään kaikkein potkivinta äänentoistoa ei saatukaan niistä irti, niin suht’ iisisti kaikki oli kuitenkin pian valmista iltaa varten.
Seuraavaksi otimme haltuumme hotellin ja painuin pikasaunaan Villen kanssa. Kanssamme saunoi edustajia myös hotellissa asuneesta HIFK:n jääkendojoukkueesta, mutta hellämielisinä miehinä emme moisia mikkihiiriä viitsineet pahemmin pyöritellä. Reissun kohokohta oli ohjelmassa seuraavana, kun otimme suunnan Nelivitosessa järjestettyyn bändiruokailuun. Valitsimme annoksemme hintahaitarin kärkipäästä (kun täällä soittajille ja ihmisille ei ollut eri listoja) ja nautimme oluset. Ruoka maittoi, joskaan grillipihvini ei aivan kärkipäästä moisia ollut. Ruuasta seurasikin hyvä fiilis ja jatkoimme keikkapaikkaan valmistautumaan illan räimeeseen.
Glorian meininki oli alkuiltainen. Istuimme rupattelevan perjantaikansan sekaan kuin mitkä tahansa kylänmiehet ja nautimme helmeilevät ruskeat olut-olut-oluet. Valioliiga meitä viihdytti, kuten myös tuttu seura. Kello eteni vääjäämättä ja puoliltaöin oli esiintymisen aika. Väkeä oli paikalla jonkin verran, mutta pöydissäkö ne pysyvät, pohdin. Starttasimme perinteisesti All The Small Thingsillä. Peli tuli selväksi; tänään ei hidasteltaisi. Biiseissä pidettiin hyvät temmot ja jälkikäteen tutkittuna soitto oli mukavan rullaavaa. Meininkikin vain parani ensimmäisen setin edetessä; jo tokassa biisissä oltiin hieman mukana mutta muutamat paiskottuamme saimme seurata, kuinka lavanedustalle valui ihmismassaa pöydistä. Hienoa! All I Want ei tällä kertaa oikein osunut, monet muut sitten senkin edestä, varsinkin Rusketusraidat.
Tauolla tuumattiin, että tästä tulee hyvä, ja samaan malliin jatkettiin. Tuoreemmat viisut Hotänkould ja Taivaslyö selflaiffia aloittivat menon ja Levottomaan asti päädyttiin hyvillä mielin. Encoreakin vielä taputeltiin, joten Ei tippa tapa päätti oikeutetusti illan. Hyvä keikka, hyvä meno! Itse olin vähän huolissani seuraavan päivän laulukunnosta, joten painuin lähes suorilta keikan jälkeen pehkuihin. Muut sankarit sen sijaan hyödynsivät hyvän alun ja jatkoivat vielä Hevimestaan ja jatkoille. Niin sitä pitää!