Bilebändin päiväkirja

Lahti kutsui. Pakkasimme auton ja karautimme matkaan. Kuskina toimi allekirjoittanut. Parin tunnin ajomatka tuntui lyhyeltä verrattuna esim. Joensuun-reissuun. Roudasimme ja pystytimme kamat vaivatta. Kytkeydyimme jalkavalo-ohjaimella Jony ideasta myös paikan valokalustoon, mikä oli mitä parahin ratkaisu. Ääänitin taas keikan, kuten nykyään on tapana. Onpa arkistoa, jos joskus sattuu tarvitsemaan. Tähän asti olemme poimineet soundit suoraan miksauspöydästä, mutta nyt mukanani oli ylimääräinen mikki, jonka avulla sai poimia elämättömän linjasoundin kaveriksi myös yleisön ääniä. Jee. Äänityksen kanssa tosin oli aluksi suuresti vaikeuksia, eikä huono karma loppunut siihen. Etsin parkkeeratun autoni avaimia tovin, kunnes tajusin jättäneeni avaimet autoon. Vasta tämän jälkeen huomasin, että minulla ei ole sähköpostiini saamaani hotellin ovikoodia. Huhhuh!

Lopulta kaikki meni aivan hyvin, kun keikkamyyjä-Lenakin toimitti ovikoodin. Autoakaan ei oltu ryöstetty. Käväisimme hotellilla onneksi ennen keikkaa, sillä huoneessamme oli ikkuna auki. Ulkona viisi astetta pakkasta. Jumagegg, kuinka kylmä yö olisi tullut, jos ikkuna olisi ollut auki nukkumaanmenoon asti. Kävely ei oikein sekään maistunut pakkasessa. Jony sai vääränlaista lonkeroa. Starttasimme puolen yön kantturoilla. Vastaanotto oli mukava aluksi, mutta kohti loppua saatiin aikaan suorastaan oikein hyvä meininki. Maistui! Oli todella kiva olla myös vaihtelun vuoksi välillä keikalla muuallakin kuin tyypillisissä yökerhoissa. Mainiota kaljabaarimeininkiä! Oli myös mukava huomata, että edelleen juttumme toimii mainosti monenlaisissa mestoissa. Settikin toki koottiin vähän eri tavalla. Hyvän keikan jälkeen maistui pari ölppöstä.