Bilebändin päiväkirja

Pitkän tauon jälkeen The Coveralls -keikkatoimintaa käynnisteltiin ensin Vammalassa ja nyt meillä niin ikään hyvin tutussa Tampereen Ilonassa oikein tuplakeikkaviikonlopulla. Vaikka keikkoja ko. mestassa on tehty aika tukku, nyt korona-ajan remontin jälkeen meitä odotti uusittu keikkapaikka. Parkkeerasin auton tylysti suoraan oven eteen, siirsimme kamat sisätiloihin ja sain auton parkkiin naapurikortteliin. Sitten menikin hetki arpoessa, miten lavalle saadaan valot. Lopulta kävi hyvin ja valaistuimme.

Uudistunut lava – nyt vanhaan nähden eri päässä salia – oli aivan hyvä. Asettauduimme ja saimme ääntäkin ulos. Soundi oli lopulta, vaikka itse sanonkin, hemmetin mainio. Harmaita hiuksia ohimoillemme (jos ohimoillamme minkäänlaisia hiuksia enää on) aiheutti omien valojemme ohjauksen toimimattomuus. Lopulta syylliseksi paljastui toimimaton midi-piuha, joka korvattiin eri ravintolassa esiintyneen Kim Wirzeniuksen lainajohdolla. Kiitos!

Ruoka maistui saman putiikin Downtownista  (entinen Villisika, jonka puolella pikkuvelibändimme Duo Kovaralli oli ehtinytkin jo musisoida) ja lopulta koitti puoliyö ja keikka-aika. Kaiken hyvän valmistelun jälkeen homma alkoi hajota ensimetreillä: aloitusajankohta ei oikein kollektiivisesti natsannut yhteen vaan kävin suotta pyörimässä lavalla keskenäni, lavan tärinä tms. aiheutti ongelmia valo-ohjaukselle ja Jonyn kuuntelulle (joutui vetämään osan biiseistä kuulematta itse mitään) ja muutenkin soiteltiin kuin ala-asteen bänditunneilta huonouden takia erotettu lahjattomuusporukka.

Huono karma oli siis läsnä ja soittomme täynnä virheitä, mutta illan pelasti kuitenkin yleisö: paikalla oli mukavasti – varsinkin perjantaiksi – väkeä ja nehän olivat mainiosti mukana koko keikan ajan. Tästä henkilökohtainen spesiaalikiitos omalle sidosryhmälleni! 🙂 Illan biisilistassa oli mukanava vähän yllättävämpiäkin vetoja kuten Fight For Your Right (To Party) ja Minä olen, mutta nämä toimivat aivan jees ja Minä olen on kyllä itselleni jotenkin aina hieno biisi vetää.

Vaikka meininki oli siis kohdallaan, takahuoneessa oli keikan jälkeen hiljaisia, joskin kiroilevia artisteja. Tyytyväisyys ei leimannut toimintaamme. Vedimme lavasähköt seinästä ja painuimme koteihimme. Parannettavaa jäi liiankin kanssa.

Lauantaina koitti uusi aamu ja vappuaatto. Kävin pelaamassa lentopalloa ja grillailin. Grillaillessani kysyin Instagram-seuraajiltani, pitäisikö keikalle mennä autolla vai onnikalla ja ottaa parit bishet. Vastaukset kallistuivat jyrkästi jälkimmäiseen, joten hyppäsin lopulta bussiin. Kamat olivat onneksi odottamassa, joten teimme vain pieniä varmistavia toimenpiteitä, jotta tekniikka toimisi moitteetta koko keikan – kuten sitten lopulta kävikin.

Ruoka maistui tälläkin kertaa, joskin se nautittiin livepuolella – niin täynnä oli Downtown vapunviettäjiä. Tämä enteili tietenkin keikan kannalta hyvää. Söimme ja ruokailun jälkeen nautittiin ei-autoilevien allekirjoittaneen ja Tretjan kesken mystikäät “absintti-vesimelonienergiajuoma-drinkit”, joka lienevät täydellinen avain onnistuneeseen keikkaan. Lisäksi laitoimme pukeutumisessa päälle vahvemman vappuvaihteen. Tretjan pinkit trikoot saivat ihailua osakseen ja vaikka itse sanonkin, mekko pukee minua aina hyvin.

Väkeä oli paikalla PALJON. Positiivista oli sekin, että ns. esitanssijoita ei tarvittu esimerkin näyttämiseen ja yleisön houkutteluun lavan eteen. Jengi oli siellä ja lähti oitis mukaan. Edellisiltaan verrattun biisilista oli enemmän “perus”, mikä taisi olla paikallaan ruotuun palaamisessa. Itse tajusin heti ensi biiseistä, että palasin omalle tasolleni (ei sillä, että se häävi olisi..) ja muutenkin koko bändinä oltiin sata kertaa paremmassa vedossa kuin edeltävänä iltana. Jengi oli hyvin messissä, joskin edellisilta oli pitänyt sisällään ehkä vielä intensiivisempiä seurueita. Tällä kertaa nimittäin esim. encore jäi vetämättä. Mikä tosin ei haitannut yhtään-

Nyt takahuoneeseen kokoontui huomattavasti paremmalla tuulella oleva kolmikko. Kelpasi. Hyvä keikka. Kiitos!

Sitten rauhallisesti kotiin ja kävimme vasta sunnuntai-iltapäivän ratoksi tekemässä poisroudauksen kaikessa rauhassa melkoiselta mayhemilta vapun jälkeen näyttäneestä Ilonasta.

Rokkia, Esa!

– Vili