Taas kerran kohtalo johdatti meidät tavallisuudesta poikkeavalle keikalle. Täysin pystymetsästä ilmaantui yhteydenotto Kukkaisviikkoa järjestävältä taholta. He tarvitsivat “menevää musiikkia Elixia-päivän päätteeksi”. No mikä jottei!
Purjehdin tuntia ennen keikkaa Enterprisella Keskustorille läpi ihmisvilinän. Pelottava kokemus. Sen sijaan klo 20 alkavalle keikalle lähteminen kotoa 18.40 on jotain, mitä voisin tehdä useamminkin. Esim. tulevan Oulun-keikan suhteen en usko asioiden menevän tällaisella mallilla.
Näin ensimmäistä kertaa, kun Jony kasaa omat, oikeat rumpunsa. Homma kävi niin joutuisasti, että melkein ihmettelin: “mikseivät kaikki rumpalit tee näin?”. Kasasin oman, jo tässä vaiheessa kehutun Engl-Mesa-yhdistelmäni lavalle. Kaikki kunnossa. Antto veti perinteisesti suoraan linjaan, mikä aiheutti jonkinlaisia mystikkäitä pörinäongelmia. Noh, vedettyä saatiin.
Em. pörinäongelman vuoksi aloituksemme oli rahtusen myöhässä, mutta heti kahdeksan jälkeen tuuppasimme ilmoille tutulta kalskahtavan biisikattauksen. Ihmisiä oli paikalla sen verran, että pienempi areena olisi täyttynyt vaivatta. Keskustorin kokoinen areena taas.. ei aivan! Kokemus oli hämmentävä, mutta ensimmäisten kohteliaiden aplodien jälkeen tästä eriskummallisesta keikasta pystyi jopa nauttimaan. Kivaa oli! Soitto soi mukavasti ja muutama ihminen ujosti tanssahtelikin. Oikein hyvä. Tunnin settimme päätteeksi kamat kasaan ja aikaisin kotiin. Helppoa ja mukavaa.
Te, jotka päätätte kaikista asioista, voitteko päättää enemmän niitä näin helpoiksi? Kiitos.