Rallit kukkuloilla HEHHEH! Jyväskylässä nimittäin brömisteltiin taas vuotuiset Neste-rallit heinäkuun lopun kunniaksi ja sehän tarkoittaa sitä että kaupungissa väkeä ja vilinää (no pun intended) riittää. Olimme tätä auvoa päässeet jo kerran aiemminkin pari vuotta sitten maistamaan ja nyt tervehdimmekin ilolla sitä faktaa, että pääsisimme jälleen rallikansaa viihdyttämään. Harmillisesti Ansso oli estynyt näiltä keikoilta, mutta mukaan saimme bassotuuraajistamme tuoreimman: Sammye Vatajan. Jee!
Aloitimme Jyväskylässä lunastamalla käyttöömme mainion airbnb-kämpän (hotellit olivat täyttyneet jo ajat sitten…) ja sittemmin löysimme vaikeasti parkkipaikan syömäreissua varten ja aloitimme tankkauksella. Sen jälkeen Lontoossa oli kaikki mallillaan ja pystytykset ynnä soundcheckit sujuivat helposti. Mitä nyt sähköjä vetänyt Sami ei vielä heti uskonut kerralla Jonyn sanaa roikkien riittävyydestä ja vähän urhomattiakin tarvittiin.
Valmistelun jälkeen (klo 23) ei ollut enää järkeä lähteä käymään isommin porukalla missään, sillä starttasimme sovitusti puoli yhdeltä. Väkeä oli paikalla aivan perhanan hyvin ja alusta asti meininki oli kohdillaan. Välillä mikkitelinettä sai varoa kun jengillä riitti intoa liiaksikin asti, mutta hyvin pärjäsimme. Omalla kohdallani tätä esiintymistä varjosti hieman säätäminen, sillä onnistuin alkupuolella katkaisemaan kitarastani kielen, enkä ollut huomannut viritellä varakitaraa valmiiksi. Näin ollen kitaranvaihto oli turhan hidas ja ei-niin-hyvä varakitarani (Epiphonen ritsa-SG) ei meinannu pysyä millään vireessä. Ärsytti. No, maaliin päästiin ja yleisö viihtyi!
Nukuimme kaikki leveissä sängyissä kun olin vielä bonuksena ottanut mukaan mainion pumpattavan patjan itselleni asunnon parisängyn ja muhkean vuodesohvan lisäksi. Lähdin heti aamulla ajelemaan kotiin päin, koska halusin keikkareissusta huolimatta osallistua ystäväni häihin. Muiden tekemisistä päivän aikana ei minulla tarkkaa tietoa ole, mutta ilmeisesti mitään maata mullistavaa ei ollut tapahtunut. Illalla Jomppa meni toiselle keikalle soittamaan cajonia, mikä sinänsä oli mainio lisä miehen keikkareissuun.
Päästyäni takaisin Jyväskylään kävimme Samin kanssa tsekkaamassa linjat läpi ja sitten poistuin syömään. Koitin viihtyä American Dinerissa mahdollisimman pitkään, koska Londonin vessaton takahuone ei varsinaisesti kiehtonut. Olin paikalla kuitenkin sen verran ajoissa, että yleisön puolella miestenhuoneessa käydessäni havaitsin mm. jonkun sankarin kusevan pisuaariin parin metrin etäisyydessä kavereidensa todistaessa. Fiksua sakkia…
Aloitimme taas puoli yhdeltä. Meininki oli sangen kova taas alusta alkaen, miinukseksi laskettakoon vain tällä kertaa Jonylle osunut säätö, kun mm. sähkörumpujen “basaria” joutui vähän korjailemaan kesken keikan. Itse tunsin olevani elämäni vedossa ja keikka sujui mainiosti kun kitarakin pysyi vireessä. Lavalla oli aivan mielettömän kuuma, joskin tuntui hikoavan yleisökin. Jompalta jo meinasi ymmärrettävästi puhti loppua jossain vaiheessa keikkaa, mutta kummasti mies löysi menovaihteen vielä loppusettiin. Painoimme minkä taisimme, yleisö oli loistavasti mukana ja yleisfiilis mahtava. Kiitos! Lopuksi vielä encoret kehiin ja kämpille nukkumaan. Kyllä kelpasi!