Vaikka herätyskellot oltiin yksissä tuumin asetettu soimaan lähemmäs puolilta päivin, päätti Ville aamusella sen olevan turhan myöhä meidän tasoisille nuorille orhille, ja painelikin suihkuun jo hyvissä ajoin ennen kymmentä. Eipäs siinä sitten muuta kuin ylös, ulos ja Toriterassille kamain pakkuuseen. Pojat kävivät pakkuun jälkeen nauttimassa vielä kevytaamiaista naapurin kebabbilassa, jonka jälkeen käänsimme kokan kohti Forssan Maakuntahotellia.
Huone haltuun ja Kultajyvään, jossa oli käynnissä leppoisa ammattijuojain päivävuoro. Lienee tulevat kun baari aukeaa ja poistuvat lakisääteisen 8 tunnin uurastuksen jälkeen. Keikalle heitä on turha pyydellä, epäilevät aina itsekin suoriutumistaan niin myöhälle. Mukavaa ja pääosin harmitonta porukkaa. Tarjosipa joku snapsitkin. Auto jäi pihaan. Tsekkailu meni rutiinilla, yleisökin diggaili, jonka jälkeen siirrytiin syömäpuuhiin. Kultajyvän ruuat muistimme erinomaisuudesta ja ne ilolla taas hotkittiin.
Tästä päätimme seuraavaksi siirtyä tarkastamaan paikallinen Bulldog -ravintola, missä tulisimme paiskomaan keikkaa vielä myöhemmin keväällä. Otimme pöydän, oluet ja Trivial Pursuit -seurapelin haltuun viihdykkeeksi keikkaodottelulle. Kävipä meitä myös tervehtimässä aijemmilta Forssan visiiteiltä tuttu “Vuke”. Peli meni osaltani melko putkeen, jos ei lasketa kuutiometrin litratilavuutta. Kliimaksiin asti ei tukanpesukiireiltäni peliä ehditty pelaamaan, mutta meikäläisen melko suvereenissä johtoasemassa peli päätettiin. Painelimme siis vielä hotellille, itse edellämainittuun puuhaan, Veet Rantanen ja Vorssi sekoilivat omiaan, löysivät koirankin jota hellitellä. Salvador Dali valtasi olotilaa.
Ilo oli taas todistaa Kultajyvän olevan mukavan piukassa väestöä. Ensi setti tuli kuitenkin rykäistyä yllättävän passiiviselle kansalle. Porukka selvästi tykkäsi, mutta ei paria poikkeusta lukuun ottamatta uskaltautunut tanssijalalle asti. Väliajalla kävi puserossa jo hienoinen epäilys meiningin kohoamisesta. Turhaa. Kakkossetin puolenvälin tietämillä kuin taikaiskusta ilmestyi iloinen neitojoukkio baila-bailaamaan “eturiviin” ja sai näin muitakin mukaansa. Meininki olis samoin tein katossa ja soittaminen pelkkää riemua!
Keikan jälkeen filisteltiin Kultajyvän välitöntä ja leppoisaa tunnelmaa oluein merkeissä, jatkojakin olisi ollut tarjolla, vaan poistuimme pizzahiihdoitse hotellille. Äetsäläisveljien vetäydyttyä yöpuulle, keittelin vielä kahvit ja valmistauduin seuraamaan pronssiottelua Suomi – Slovakia. Hyvinhän siinäkin kävi, vaikka tuli nautittua paritkin infarktit ottelun ollessa kuin pahimpien painajaisten vuoristorataa.
Huippu reissu! Kotopuolessa juttelin huonekasville ja päässäni kaikuivat seuraavat termit: “tsekkos-katti” ja “houkaloida”.
Iso D on huono Elvis.