Perjantaiset baarikeikat alkavat olla nykyään harvinaista herkkua (“ihmiset liikkuu niin huonosti jne.”), mutta tähän tuo mukavan poikkeuksen Lohjan London, missä livehommat pyörivät nimenomaan perjantaisin. Viime keikka Lohjalla oli ollut mainio, mutta sitä edeltänyt vuoden takainen pikkujouluajan veto taas oli pitänyt sisällään melkoista urpoiluntodistamista – mitenköhän tällä kertaa?
Marraskuu tarjosi parastaan: tihkusadetta, kylmää tuulta ja loppumattomalta tuntuvaa pimeyttä. Näitä perisuomalaisia olosuhteita uhmaten ajoimme yli kaksi tuntia kestäneen matkan Lohjalle ja kurvasimme tutuin ottein London pihaan. Kamat sisälle, soundit pakettiin (helposti tuli taas hyvään), sitten syömään ja valmistautumaan keikkaan. Ihmisiä ilmaantui paikalle heti ovien auetessa, mikä on hyvä ja hieman nykytrendien vastainenkin ilmiö. Kokeilimme tsekissä nopsaan muutamaa kappaletta, joita ei vielä ollut paljon keikoilla tämän kokoonpanon kesken soitettu: Koivuniemen herra, Marraskuu, Barbie Girl. Yhteistä näille oli, etten osannut kokeillessa sanoja juuri yhtään. Mitä ihmettä?
Aloitimme sovitusti kahdeltatoista (no ok, muutama minuutti taisi mennä yli). Jotain tämän touhun kieroutuneisuudesta kertoo se, että puoliyö soiton starttiajankohtana tuntuu aikaiselta! Tervehdimme siis tätä riemulla. Aloitimme perinteisin elkein ja saimme heti vankan kannatuksen tanssilattialla ja meininki sen kuin jatkui nousujohteisena. Kukaan ei urpoillut tai oksentanut (ainakaan nähtemme) vaan jengi oli hyvällä mielellä liikkeellä pitämässä hauskaa. Loistavaa! Edellä mainitut biisit, joiden sanoitusten kanssa takeltelin tsekissä, soljuivat eetteriin ongelmitta. Vähän yllätyksenäkin pitkästä aikaa veivattu Marraskuu sai selkeän suosion osakseen. Harmi, että ensi kuun keikoilla ajankohtaisuus on jo historiaa tämän teoksen suhteen. Lopetimme naamat näkkärillä Rappiolla-kappaleeseen, jonka jälkeen paikalle perinteisesti ei encorea oikein kuitenkaan osattu huhuilla. Ei se mitään, hyvä fiilis jäi silti! Ties kuinka mones hyvän mielen keikka putkeen – mikä meidän bändiämme oikein vaivaa? Kun vielä henkilökuntakin oli erittäin mukavaa (matkakalja!), oli keikkareissu äärimmäisen positiivishenkinen. Kiitos! Toki kotona oltiin vasta puoli kuuden – kuuden aikoihin, mutta sitähän tämä touhu on. Kiitos Lohja!