Nukuin kuin porsas, porsaana heräsin. Pöörne vielä tuhisi. Käytin aamun lähinnä romaanin parissa ja ihmistyin suihkussa. Sitten Aarnenkin nousi. Tuumasimme, jotta “varmaankin pojat nukkuu vielä pitkään” ja lähdimme hotellin ravintolaan aamulounastamaan. Yllätys oli suuri kun ravintelipöydästä morjestivat autenttiset Ansso ja Vorssi. Kah! Eivät olleet onneksemme ehtineet vielä tilaamaan, joten pääsimme yhdessä särpimen ääreen. Muistelimme vuoden aloitusta ja toisen päivän aamupäivää Oulun-keikkareissulla. Burgeria ja olutta, aijaijai. Paikan viihdevastaava (?) kävi juttelemassa kuin tutuilleen, kunnes selvisi, ettemme olekaan illan bändi. No, ehkäpä jonkun tulevan illan, toivomme.
Minut ja Pöörne ajettiin huoneestamme ulos (joku mummo halusi kuulemma juuri huoneeseemme – tä?), joten pääsimme tovereiden huoneeseen seuraamaan, miten Ville käy suihkussa. Jotkut nauttivat votkulidrinkit. Sitten hyppäsimme Vaniin ja suuntasimme Kahveliin. Kahveli oli ennallaan, kutsuva, ja heitimme rojut lavalle. Valjastimme käyttöön savukoneenkin, tällä kertaa. Soundcheckin jätimme myöhemmälle. Kävimme vähän kylillä pyörimässä. Haimme merenrantaa, varsinkin Aarne, huonosti löytyi drive in -merenrantoja. Baari löytyi; pitäähän sitä aina uusia mahdollisia keikkamestoja kartoittaa.
Palasimme Kahveliin aikeinamme souncheck ja syöminen. Ruoka toki on tärkeämpää, kuin joku hemmetin rämpyttäminen, joten aloitimme sillä. Olimme muut perinteisellä pitsalinjalla, mutta Vorssi kun oli päivemmällä harrastanut fajitas-meininkiä, hän valitsi nyt maxiburgerin. Tämä sittemmin hänet kyykytti. Aarnellakin oli vaikeuksia saada omansa alas. Antto oli syömisvedossa, koko reissun! Itsellenikin maistui. Mutta että Vorssi ei vetänyt kokonaan. Nyt on kaikki nähty. Yksi tarjoilija oli voimistelija, tai näin ainakin pojat päättelivät “kylkien ja kävelytyylin” perusteella. Tehtiin myös tsekki. Valot ja savukone pelittivät. Soundi toimi. Hommat kohillaan!
Puolenyön maissa sitten startattiin. Kahvelissa oli tällä kertaa edellisvierailun mellakan vastapainoksi pirun tyhjää. Oma meininki oli kuitenkin kohdallaan, joten paiskoimme menemään aivan mukavasti ja juttunikin olivat “hauskoja”. Väkeä valui sisään. Toiseen settiin odotettiin sisäänpäinkäyvää liikehdintää ravintola-asiakkaiden taholta ja niin tapahtui. Väki lisääntyi, meininki ei. Taisivat olla vähän iäkkäitä meidän bändille. Suomirokit toimi, muu ei niinkään. Kyllähän siellä sitten jorattiinkin. Hauskaa oli. Encorea vaadittiin yllätykseksemme. Vähemmän yllätytään biisistä, jonka sitten paiskoimme. Omistajakin kävi kiittelemässä yläkerran “bäkkärillä”.
Laitoimme kamat kasaan ja lähdimme kotiin. Ville joi votkulia. Minä vain yhden kaljan, sillä aamulla kutsuisi futsalmatsi. Aijai. “En syö saatana”, vannoi humaltuva Vorssi.