Bilebändin päiväkirja

Viime vuonna samoihin aikoihin oli melko huikeat ralliaikakeikat Jyväskylän mainiossa Londonissa ja leirissämme pihistiinkin melko lailla innosta, kun pääsimme jälleen vetämään kesäisen Jyväskylän suurtapahtuman sykkeessä! Rakkaassa kotimaassamme kun oli vielä menossa melkoinen helleinfernoshokkiwauseksikuumuus, läksimme matkaan äärimmäisen kesäisissä tunnelmissa. “Onhan täällä tunnelmia”, sanoisi Oittisen Zouni.

Matka sujui ilman pelättyjä ralliruuhkia ja olimme hyvissä ajoin paikalla. Tarkoitus oli käydä aluksi hoitamassa bändiruokailu pois alta, mutta ongelmaksi meinasi koitua parkkipaikkain olemattomuus. Päätimme ottaa riskin ja veimme auton suoraan keikkapaikan eteen “roudausauto”-plakaatilla varustettuna ja painuimme syömään. Kun palasimme vatsat täytettyinä, auto oli saanut olla sakotta. Hyvä! Roudasimme kamat sisään ja teimme äänentarkistuksen. Pääasiassa kaikki meni rutiininomaisen hyvin, mutta vähän saimme säätöhikeäkin aikaiseksi, mukana kun oli esim. kaiken maailman tallentimia (äänitallenteen ehdinkin jo hävittää juuri ennen tämän päiväkirjan kirjoittamista – vau!). Laitoimme merkille, että live-puolella oli huomattavan lämmin. Eräs työntekijöistä totesikin, että “ilmastointi taitaa olla jotenkin rikki, täällä on kuumempi kuin yleensä”. Arveluttavaa. Valmistelun hauskimmasta jutusta vastasi illan tummaihoinen DJ, joka sanoi paikalla olevan “kuuma kuin kotimaassa”. Puheenpartta myöten sangen leppoisalta perusjyväskyläläiseltä vaikuttaneen kaverin läppä oli niin monitasoinen, että vieläkin hymyilyttää.

Lopulta ehdimme juuri poiketa ottamassa Apple- eli Omppu-hotellin haltuun, nauttia parit virvokkeet ja kohta olikin aika hiipiä Londoniin. Aloitus kun oli ajateltu puoli yhden ja yhden väliin. London ei ollut vielä supertäynnä, mikä ei haitannut. Kun lopulta polkaisimme setin käyntiin, väkeä oli jo aivan hyvin. Ja jo viikonlopun ensimmäinen veto antoi osviittaa koko kaksipäiväisen kulusta: lavalla oli aivan mielettömän kuuma ja hiki todellakin irtosi. Lisäksi oli hauskaa, yleisö oli aktiivista ja meininki vähintäänkin kohdallaan. Uskaltauduimme soittamaan rallifiiliksissä jopa Stratovariusta ja Hunting High And Low saikin mainion vastaanoton. Mukavaa vaihtelua. “Paskapotpuri”-merkkiteos jyräsi, Sannin Että mitähän vittua sai energiaa valloilleen. Setti oli tavallisuudesta poikkeava, mutta toimiva. Hyvä ehtoo!

Takahuoneessa oli väsyneitä jamppoja. Kuumuus oli niin yliampuvaa, että huolimatta takahuoneen läpi jääpalakoneella ravaavista työntekijöistä, vedimme kaikki happea kalsareillamme toipuen. Toitvottavasti henkilökunnalle ei jäänyt traumoja. Takahuoneeseen tuli kaljaa, mitä piti tavan vuoksi juoda. Ei kyllä paljon, sillä läksimme nukkumaan vuoron perään eikä minulla ollut enää mitään käsitystä tovereideni sisääntulosta, kun olin suihkun jälkeen silmäni ummistanut.

Lauantaina perinteiseen tapaan heräsin aivan turhan aikaisin ja reilusti ennen muita. Pahin pettymys keskellä superhelteitä oli se, että kun läksin ulos etsimään aamupalaa, aurinko ei paistanutkaan ja mietin jo, olisiko ollut aika vaipua epätoivoon. Ei ollut! Pilvet rupesivat repeilemään ja lämpötilakin nousi leppoisiin lukemiin – ei ehkä kuitenkaan niihin kaikkein polttavimpiin. Näin ollen ammensin kainaloon matkalle mukaan varaamani uimapatjan, dekkarin ja uimahousut ja painelin ohi bröm bröm -alueiden Lutakon rantaan, missä oli tuossa vaiheessa vielä sangen hiljaista. Kelluttelin uimapatjalla (tuuli tosin yritti tätä torpedoida), luin ja makasin puoliauringossa. Aivan hyvä.

Reissuni kävelymatkoineen kesti parisen tuntia ja tämän jälkeen yhytin toverit huoneestamme. Jony lähti verraten aikaisin tarkastamaan illan toisen keikkapaikansa kalustoa, joten kävimme Anton kanssa kaksistaan Coverallsin Jyväskylän-reissuihin kiinteästi liittyvän Sowhin ruoka-antimilla ja palasimme hotellille “ottamaan iisiisti”. Tähän kuului esim. jalkapallon katsomista ja Anssolla ties mitä formulaa (hyi helvetti). Sitten ryhdistäydyimme, avasimme oluet ja ryhdyimme seuraamaan muinaisia tekemisiämme YouTuben ihmemaailmasta. Se on järjen työtä, se. Seuraavaksi suuntasimme tekemään soundcheckin, soundi kuulosti isommitta säädöittä aivan mainioilta, joten suuntasimme seuraavaan etappiin.

Ansson kanssa emme olleet vielä hoitaneet illan keikkaruokailua, joten palasimme American Dinerin tuttuun miljööhön. Tällä kertaa Antto oli minua terveellisempi. Ruokailun ohessa mietimme lokin sielunelämää ja sitä, tiedostaako kyseinen luonnon osa oman olemassaolonsa. Tiedättekö te? Me emme, mutta joka tapauksessa tuumimme, että olisi mainiota, ellemme itse tiedostaisi.

Illan seuraava koitos oli Jonyn toisen bändin Backbone Castin (http://www.backbonecast.com) keikka Popparissa, vähän kuin Londonin alakerrassa. BC esitti oikein tukevan kattauksen bluesrockia sangen suvereenilla otteella. Siitä heille pisteet! Oitis keikan jälkeen otimme Zouni-vainaan mukaan ja kiipesimme yläkertaan, arveluttavana aikonuksenamme soittaa perkeleenmoinen keikka.

Jos perjantain kattaus oli hikinen ja meininkirikas, lauantai pisti vielä paremmaksi. Meininki oli katossa aivan alusta loppuun, kaikki kelpasi yleisölle, mekin olimme vähintäänkin hauskoja, hiki virtasi käsittämättömässä määrin ja ylisanata loppuvat kesken! Helvetin hienoa! Lisäksi encorea vaadittiin rutiininomaisen huutelun sijaan ihan kunnolla ja kun kaahattiin vielä Tapsa läpi, oli melkoinen positiivisen mielen mellakka päällä. Huhhuh!

Takahuoneessa olimme naatteja. Äärimmäisen naatteja. Pieni kaljoittelukin oli äärimmäisen pieni ja väkinäinenkin, joten pian kaikki olivat nukkumassa.

Ralli-Jyväskylä tarjosi taas kerran aivan mahtavan viikonlopun. Kiitos London! Kiitos Jyväskylä!

-Vili