Bilebändin päiväkirja

Vaikka rakkaan kotimaamme oloissa elokuun loppu alkaa karusti tarkoittaa kesän päättymistä, alkavassa pimeydessä on kuitenkin näkynyt valoa jo vuosien ajan: Kökkö Open Airilla on jo pitkään ollut erityisasema The Coveralls -musikanttien sydämissä ja uskaltaisin jopa väittää, että jollain asteella myös monen äetsäläisenkin.

Positiivinen valmistautumisuutinen oli se, että viime vuoden Open Airissa kuskausdebyyttinsä tehnyt Samu T. oli jälleen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi automieheksi. Sehän kelpasi. Itse lähdin hyvissä ajoin treenikämpälle kasaamaan kamojani valmiiksi ja yllätyinkin kun Samu ja Jony jo odottelivat paikalla. Olin varma, että olin vahingossa tunnin myöhässä. Toisaalta Anttoa ei kyllä näkynyt. Kävi ilmi, että nyt kellonajat olikin sekoittanut Jony. Hyvä niin, sainpa seuraa kasaustoimieni oheen. Anttokin saapui paikalle ja lastasimme kamaiston peräkärryyn ja kakkoskeikkaratsu CAIIIIIN uumeniin.

Perillä kaikki oli hyvällä tavalla kuin ennenkin ja miksaaja Jarkko Kivi tovereineen oli saanut jo lavan siihen kuntoon, että pääsimme pystyttämään rojujamme. Soundcheck sujui ongelmitta ja soundi kuulosti hyvältä. Korvamonitorit olivat tulleet itselleni käyttöön sitten edellisvuoden festaroinnin ja nappikuuntelu tuntui suorastaan taivaalliselta.

Jälkeemme päästimme mainion Koitos-yhtyeen tekemään tsekkiä ja tutustuimme itse muuhun tarjontaan. Kaikki vaikutti hyvältä ja innokkaimmat alkoivat jo valua paikalle. Koitos leipoi aikaisesta soittoajastaan huolimatta taas mainion energisen setin ja pian olikin oman starttimme aika.

Aloitimme juurikin kellon suunnitellusti näyttäessä iltayhtätoista. Perinteen mukaisesti KOA sai kokea vähän tavallisuudesta poikkeavan setin ja varsinkin ensimmäinen kattauksemme noudatteli tätä periaatetta. Starttasimme Fiilaten ja höyläten -rokilla ja uusista “biiseistämme” kuultiin Frendit-tunnarina tiedetty The Rembrandtsin I’ll Be There For You. Meininki oli alusta asti hyvä, mutta parhaassa terässä oltiin lavanreunan molemmin puolin vasta tutummassa menossa. Toinen setti tarjosikin taas kerran käsittämättömän hienoa tunnelmaa ja kahlasimme niin ikään uudesta Sleeping In My Carista tuttuihin tandemeihin ja royorbisoneihin. Äetsämeiningillä fiilisteltiin myös vanhat kotipaikkapunk-biisini Äetsän kesäyöt ja Siwan pihamaa. Encore oli kolmebiisinen ja Levoton tuhkimo sai yleisölaulua osakseen tavallista enemmän. Huhhuh! Ja koko Myllytuvan piha oli taas sakeana väkeä.

Ei kai tässä voi muuta sanoa kuin KIITOS!