“KUNNOM SUOMI TALVI”, tuumasin kun katselin pihalle keikkapäivänä ja huomasin, että on hanget korkeat nietokset ja lunta tulvillaan. Edelleen. Bändimme toivoo kollektiivisesti kesää tulevaksi. Sitten tuumasin illan aikataulumme olevan mahdollisesti vähemmän väljä, joten tartuin toimeen ja roudailin kamat valmiiksi autoon keskenäni. Eikä ollut edes yhtään epämukavaa se. Varsinkin kun äänentoistolaitteisto on nykyisellään entistäkin kompaktimpaa.
Keikkapäivä ei nyt ollu livemusiikille suhteessa aikaisin kiinni menevässä baarissa paras mahdollinen. Eihän kukaan ollut tajunnut, että samalle illalle sattuisi välierämatsi Suomi – USA mallia lätkä. Asialle ei kuitenkaan enää mitään voinut ja matkaan piti innolla lähtemän. Kaarsin räntäsateen halki bussipysäkille, mistä löytyi kaksi vaihtoehtomuusikonretkua. “Mörjess”, sanoimme toisillemme komeudetta. Suunnaksi Salo. Auran kautta. Matkaa sulostutti uusi kokoelma-CD:ni. Hausmylly ja Los Lobos & Kolme Banaania tekivät toki vaikutuksen myös kanssamatkustajiin.
Saloon pääsimme turhankin helposti joskin keskusta lähestyi vähän yllätyksellisesti ja jouduimme pari korttelia harhailemaan, ennen kun tajusimme sijaintimme. Eikun mainion Google maps street view -keksinnön ulkonäöltä tutuksi tekemän Toriterassin eteen vinoparkkiin. Romut sisään ja pystyyn. Väkeä oli sen verta likellä, että koitimme tehdä tsekin äärimmäisen nopeasti. Onnistuimmekin kivasti. Yleisön joukosta löytyi audiotekniikan ammattilaisia monia. “Bassoa pienemmälle”, “jotenkin menee muhjuks”. Kelpaa, totesimme ja poistuimme ruokailumeininkeihin. Eksyimme Rossoon, joka tällä kertaa yllätti positiivisesti ainakin kahdella tapaa: Forssin nauttimalla “Forst” tms. -oluella (ei nimi kelloa pahenna) ja “kalaa mixed grill” -annoksella, joka maittoi. Ruuan jälkeen hotelli haltuun (Ansso ajoi tämän matkan sattuneista syistä), siellä hieman tv-viihdykettä ja kohti keikkapaikkaa kävellen halki Salon.
Olimme paikalla juuri kun illan keppitappelumatsi oli pyörähtänyt käyntiin ja istahdimmekin sitä seuraamaan. Soittaa oli tarkoitus erätauot ja matsin jälkeen. Ei kestänyt kauaakaan, kun Suomi oli jo 6-0 häviöllä. Omistaja sanoi, että soitto raikaamaan, peli ei enää jengiä kiinnosta. Näin tehtiin ja näin oli. Väkeä ei soittopuoli ollut piukassa, mutta läksimme painamaan ja paikallaolijat tuntuivat ihan arvostavan. Pian yltyivät jopa tanssahtamaan, joten ihan hyvissä fiiliksissä sai paiskoa. Lavalla oli ihan törkeän kuuma. Vedimme aika suomirock-painotteisen setin vähän vanhempaan makuun, varmuuden vuoksi. Tuntui viisaalta ratkaisulta. Mitään hirveitä bileitä ei varsinaisesti saatu käyntiin, mutta keikka oli perusjees. Encorekin vaadettiin ja Ei tippa tapa annettiin. Pyydettyä Panteraa ei. Kari Tapiotakin vain muutama rivi. “Skorppareiden Hotel California” jäi vetämättä myös.
Keikan jälkeen olutpulloin loput naamaan, kamoja vähän nippuun ja nukkumaan ilman suurempia tsembaloita.