Bilebändin päiväkirja

Upea perinne katkesi äärimmäisen ikävästi koronan vuoksi vuosina 2020-2021, kun Kökkö Open Air -tapahtuma jäi pitämättä jopa kahdesti. Tauosta johtuen jotenkin kiima asiaa koskien ei ollut ainakaan omassa mielessäni tavallisella tasolla, mutta sormia alkoi kuitenkin kummasti syyhytä, kun H-hetki viimein lähestyi. Tämän vuoden spesiaalina Samu “Armadillo” Honko oli tuuraamassa tälläkin keikalla, kun Jony oli ehtinyt sopia muuta ohjelmaa jo ennen Kökkö Open Airin lukkoonlyöntiä.

Kävimme parillakin treeniksellä hakemassa kamoja ja mahduimme hyvin autoon siitä huolimatta, että mukana oli Armadillon ns. oikea rumpusetti. Itsekin pääsin ulkoiluttamaan taas oikeaa kitaranuppiani, mutta illan toinen bändi Asile oli luvannut lainata kaappia, joten pääsimme vähän pienemmällä tavaramäärällä täten liikenteeseen. Matkalla pysähdyttiin tavan mukaan “Hitler-Shellillä” ja otettiin pari hienoa kuvaa, kuten oheinen.

Olimme hyvissä ajoin paikalla, missä äänentoistoa vielä kasaili perinteinen tapahtuman miksausmies Jarkko Kivi apulaisineen. Hauska nähdä pitkästä aikaa! Pystyssä oli myös jo komeat telttaviritelmät anniskelua varten ja niin ikään oli mukavaa nähdä tauon jälkeen kaikkea Kökkö-väkeä! Kaikki vaikutti hyvältä illan suhteen, kun poutaakin oli – taas kerran! – luvattu.

Pian paikalle saapui myös Asile-yhtye, jonka oli määrä avata illan musisointiosuus. Turkulaisorkesterissa oli parikin äetsäläislähtöistä kaveria, joten sikälikin bändi oli mukava saada mukaan. Aloitimme tekemällä oman tsekkimme ja pienen tunnustelun jälkeen kaikki oli kunnossa osaltamme. Seuraavaksi tsekkasi Asile ja olimme kaikki valmiita iltaan!

Asile starttasi alkuillan ja osoittikin ainakin meikäläisille olevansa sangen toimiva kokoonpano! Ehkä synkkätunnelmainen alternativemetalliin päin kallellaan ollut musisointi ei ollut ihan keskimääräisen Kökkö-kävijän ominta musiikkia, mutta ansaitun hyvän vastaanoton jätkät saivat. Sitten kamat vaihtoon ja kohti The Coverallsin esiintymistä.

Painoimme menemään Armadillon mainion komppauksen tahdittamina minkä taisimme ja meininkihän oli alusta loppuun aivan loistava – vaikkei tauon jälkeen tätä ollut osannut ehkä kaivata aivan niin paljon kuin olisi pitänyt – jälleen tajusimme kuinka spesiaalista tapahtumasta on kyse! Tauolla myin helposti muutamat kaapissani lojuneet bändipaidat loppuun ja toinen setti kirvoitti mukavat yhteislaulut niin yleisön tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Loistavaa!

Hieno ilta, kiitos Äetsä, Kökkö, Asile ja kaikki!

-Vili