Bilebändin päiväkirja

Vaikka The Coverallsin pääasiallinen keskittyminen vuonna 2022 oli suunnattu yksityistilaisuuksiin, noustiin vanhan tutun Tampereen Ilonankin lavalle vielä vappuun sijoittuneen kaksipäiväisen lisäksi kerran loppuvuodestakin. Uusittu Ilona tarjosi keväällä oikeinkin hyvää meininkiä, vieläkö siitä liikenisi osansa The Coverallsillekin pikkujoulukauden koittaessa?

Edsellisillan firmakeikalta oli kotiuduttu mukavan inhimilliseen aikaan, joten sen puolesta rykmenttimme oli määrä olla iskussa. Allekirjoittaneella oli päiväohjelmassa vuotuinen squashturnaus, joten paheellisen rockelämän pyörteissä seikkailun sijaan astuin eiliseltä keikalta valmiiksi pakattuun keikkaratsun ja -kärryn yhdistelmään urheilullisena ja suihkunraikkaana.

“Kärryllä keskustaan” ei ole aina se kiehtovin skenaario, mutta saimme puolihärskisti yhdistelmän parkkiin aivan keikkapaikan eteen ja siinä se sai luvan toistaiseksi ollakin. Roudasimme ja pystytimme tuttuun tapaan. Lisämausteensa tosin toi aikomus tallentaa keikka niin äänen kuin kuvankin osalta ja hieman aikaa kuluikin esim. kamera-asettelun pähkäilyyn. Soundi kuulosti hemmetin hyvältä!

Saimme maittavat sapuskat Downtownin puolella ja kuin taikaiskusta toiveemme toteutui ja yksi auto siirtyi ruokailun aikana pois ravintolan edestä; näin Jony sai keikkaratsukkomme entistäkin paremmalla hollille pikaista poistumista ajatellen. Roudaisimme vasta seuraavana päivänä.

Keikkaa jouduttiin yökerhotyyliin vähän odottelemaan, mutta lopulta meinasi tulla kiire. Mitä sitä nyt yleensä tapahtuu 5 minuuttia ennen keikan alkua; yllättäviä vessahätiä ja vieraslistalisäyksiä. Sitten alkunauha käyntiin.

Ja kyllä, vastaanotto oli nytkin hyvä! Vaikka setämiehet vetävät yökerhossa nykyisinkin aika rokkiotteisesti, tuntui jengi lähtevän menoon mukaan ja kauppansa tekivät niin haiveituhellit kuin klassisemmat Suomi-yhteislaulutkin. Hauskasti – taas kerran yökerhoista tuttuun tapaan – jengi eli eturivissä jonkin verran vaelluksen seurauksena, mutta väkeä riittä alusta loppuun mukavasti ja meininki ei varsinaisesti tauonnut hetkeksikään.

Hieman harmaita hiuksia ennestään riutuville ohimoillemme toi esim. pätkivät efektisavukoneet, mutta Jony korjaili niitä minkä soittamiseltaan ehti ja vaikka soittopuolessa pikku kommelluksia saattoi (ainakin keikanjälkeispuheiden perusteella) ollakin, pääosin homma pysyi kasassa mukavasti.

Kiitos Tampereen Ilona taas kerran! Me poistuimme paikalta nukkumispuuhiin tahoillemme suht’ vilkkaasti ja teimme surullisen sunnuntairoudauksen myöhemmin. Hyvä!

– Vili