Kökkö Open Air -tapahtumasta on jo vuosien varrella tullut varmaankin lähes kaikki sanottua, mutta joka tapauksessa kyse on edelleen The Coverallsin (ja toivottavasti mahdollisimman monen Äetsä-henkisen ja muunkin musiikinystävän!) kesän kohokohdasta. Eikä Kökkö pettänyt tänäkään kesänä!
Pidimme vielä edeltävänä iltana treenit, koska biisilistamme ei ollut varsinaisesti kaikkein rutiininomaisin, ja samalla pääsimme pakkaamaan Jompan peräkärryn jo valmiiksi keikkapäivää varten. Ajelimme Anton kanssa ensin Tampereelta Nokialle, missä vaihdoimme Jonyn “Lordin turboimuri” -ajoneuvoon kärryineen. Siitä matka taittui pääkallonpaikalle.
Myllyllä olikin asiat mallillaan: katokset olivat pystyssä, lava pihassa rakentunut jo hyvään malliin ja Open Airin luottomiksaaja Jarkko Kivi apulaisineen valmiina toimintaan. Laitoimme kamat kasaan ja paikalle ilmestyi myös mainio Amendfoil-orkesteri, joka 10-vuotissynttäreidensä kunniaksi oli tänä vuonna mukana illan avausaktina. Teimme ensin soundcheckin isommitta kommelluksitta ja sitten niin ikään Amendfoil. Kaikki oli valmiina suurta kansanjuhlaa varten!
Amendfoil aloitti osuutensa sovitusti heti yhdeksän jälkeen ja paikalle oli valunut jo ihan mukavasti sakkia. Tosin loistava orkesteri olisi toki ansainnut vielä suuremman yleisön ja sen aktiivisemman mukanaolon, mutta alkuilta on aina alkuilta ja hyvin bändi leiviskänsä hoiti.
Ennen oman osuutemme alkua ehdimme hyvin vielä valmistella kamamme ja itsemme keikkakuntoon, joskin iltaan hiipivä kylmyys (no, oli se läsnä jo tsekkienkin aikana) meinasi pitää soittajien jäsenet jäisinä. Omalla kohdallani ratkaisin asian käymällä nopeasti pyrähtämässä Myllyahteen alas-ylös, jotta sain hieman lämpöä päälle ennen starttia.
Aloitimme soiton ja saimme heti yleisön puolellemme. Tosin tässä tapahtumassa se ei ole vaikeaa. Porukkaa oli taas valunut paikalle erittäin runsain mitoin, mistä äärimmäisen suuri kiitos kaikille osanottajille! Aloitimme epätavallisesti All The Small Thingsille ja henkilökohtainen ensimmäisen setin huippuhetki oli ehdottomasti Äetsän legendaarisimman orkesterin Yasmiin tuoksun Käyn, käyn, käyn -biisi, jonka esitimme poikkeuksellisesti tämän kansanjuhlan kunniaksi.
Tauon jälkeen emme meinanneet millään päästä aloittamaan ajoissa, kun Jömpylä juuttui sisällä juomanhakumatkallaan (ruuhka yllätti The Coveralls -rumpalin, kohuwau!). Pääsimme kuitenkin viimein tahimaan ja starttasimme toisen kattauksemme Judas Priest -klassikolla Living After Midnight. Se on jostakin syystä hemmetin miellyttävä soittaa! Meininki yltyi yltymistään ja esim. vähemmän soitettu Rannalle-biisi sai mainion vastaanoton ja lopulta vedimme myös kolmen biisin encoren. Hieno meininki!
Sade alkoi juuri viimeisten sointujen kadotessa eetteriin ja juoksin suoraan lavalta pelastamaan parvekkeelta sateen alta kameraani ja tablettiani. Ehdin juuri ajoissa! Tässä vaiheessa porukka luonnollisesti alkoi poistumaan hallitusti paikalta ja itse ryhdyimme laittamaan kamoja kasaan hyvillä mielin.
Kökkö Open Air oli menestys myös vuonna 2017 ja ensi vuonna mennäänkin sitten juhlavuoden tunnelmissa! Kiitos kaikille, palataan asiaan!