Bilebändin päiväkirja

Vuoden 2015 pääsiäinen vietettiin jostain syystä täysin keikatta meidän leirissämme. Niinpä oltiin tyytyväisiä, että tähän uskonnollisen juhlan tai baarikansan kaljoitteluputken (voit valita oman vaihtoehtosi) ajankohtaan saatiin tänä vuonna parin vedon kierros. Ensimmäiseksi oli vuorossa Huittisten Sininen Karhu, missä emme olleetkaan käyneet sitten kevään 2012 (syynä tähän oli paikan aiempi omistajanvaihdos). Nyt ilmassa oli hyvää kutinaa, koska Karhusta oli lähinnä mainioita muistoja vuosien takaa ja yleinen tunne viimeaikojen keikoista paikoissa jos toisissa oli positiivinen.

Lähtötoimintomme olivat tutun kaltaisia (esim. https://youtu.be/uGdMKF9c17c), joskin Jony sai koukkailla meikäläisen kautta jättääkseen autonsa hollille, sillä tämä hölmö mies oli luvannut ajaa yöllä pois Mynämäeltä. Kuskina Huittisten suuntaan taas toimi Antto Tuomainen. “Sanoitko nainen?”. Huittisissa paljastui, että pientä pintaremonttia oli Karhu saanut, mutta temmellyskenttämme alakerrassa oli suht’ ennallaan lavaa myöten. Hyvä! Kasasimme laitteistomme, soundi oli hyvä ja pitsat mainiot. Maistelimme myös hieman hanatuotteita, mikä kohotti pääsiäisen juhlatunnelmaa entisestään.

Yövyimme Sekellä, mistä kävimme ottamassa huoneen haltuun. Paikka näytti tyhjältä. Huoneeseen sovimme hyvin, vaikka luksusta ei tarjolla ollutkaan (satasella olisin kyllä aamupalaa odottanut…). Kun saimme ylimääräiset kamat jätettyä hotellille, palasimme Karhuun. Paikalla olikin jo kosolti tuttuja hahmoja, mikä lämmitti sielua kosolti. Morjesta! Morjestelimme tutut ja ryhdyimme valmistautumaan siihen, että soitto soisi sovitusti klo 24. Keikkabisseä oli jo hankalampi hakea tiskiltä, sen verran tanistajaa oli paikalle ehtinyt. Mainiota.

Starttasimme setin Dr.Alb.. eikun Bon Jovin “It’s My Life” -kappaleella ja ilmassa oli alusta asti suuren urheilujuhlan tuntua. Jotenkin vain tuntui siltä, että kaikki sujui ja ilmassa oli muutaman viikon takaiselta Kökkö-keikalta tuttua “vanhan hyvän ajan meininkiä”. Soundit toimi, korvakuuntelu oli mannaa, kalja maistui, kaverit paikalla, kaikilla hyvä meinki. Jes! Settien välissä pidimme pienen tauon ja ekan setin omituisuuksien (Nirvana, Stratovarius) vastapainoksi toinen kattaus oli niin takuuvarmaa suomirockvetoista meininkiä, että olisin ihmetellyt meiningin laantumista. Ja meininki sen kun kasvoi. Encoret vielä ja sitten hikeä pyyhkimään. Kiitos Karhun yleisö ja henkilökunta, aivan mahtava meininki!

Jatkot olivatkin laimeammat: Jony nukahti täysin poikkeuksellisti ensimmäisenä ja Anton kanssakin taisimme jättää oluet kesken. Kaikenlaista.