Pistokeikka Ouluun saattaa hieman kokemattomalle keikkanöösille olla hirvityksen aihe, mutta ei tälle kehäraakistolle. Vapun superolot oli selätetty ja matkaan lähdettiin ammattimaisella, mutta orkesterin luonteeseen sopivalla lupsakalla otteella.
Joni Oittijevits, tuo pitkien matkojen erikoismies, otti Enterprisen ohjakset haltuun ja matka taittui Kurun, Virtain, Vimpelin ja Ylivieskan halki kohden Oulua. Pienen navigointierheen johdosta tehtiin ylimääräinen Keski-Pohjanmaan erikoiskoe, mutta mitäs näistä. Ylivieskassa nautittiin kiinalainen lounas ja mm. Balbeque-hälkä maistui. “Ole hyyvää, ole hyyvää, ole hyyvää.” Kiitos.
Sport It:ssä pauhasi Valioliiga vanhaan tapaan ja orkesteri suoritti tavallistakin hiljaisemman soundtsekin, jonka jälkeen illastettiin grillattua lohta. Hotellista ammensimme kaikille omat yksiöt ja homma toimi kuin unelma. Keikkatunnelmaa nostatettiin, mitenkäs muutenkaan, kuin katselemalla omia reissuvideoita. Saattoipa tabletin ruudulla vilahtaa Dimitri, Pullantuoksuinenisäntä ja Juha Malinenkin, kunnes oli tullut aika rokata. Aijjai kauhea rokki!
Vappufestivaaliviikonloppu oli verottanut oululaista tanhujalkaa kovalla kädellä. Mestoille oli eksynyt vain tusinan verran viihtyjää, mutta eipä sekään ammattimiehiä lannistanut. Koneet käynnistettiin tuttuun malliin Pop-musiikilla ja mm. Joni Diin Oittilainen Penttiläntieltä piiskasi sähköprumpua kuin loppuunmyydyllä Wembleyllä konsanaan. Omaa tointani latisti pätkivä bassojakki ja säröpedaalin erikoistoiminta, mutta keikka painettiin maaliin varsin onnistuneesti ja encoretkin vielä taputettiin.
Keikkaa ei juhlittu kuin yksien oluisten merkeissä ja aamu valkenikin varsin inhimillisissä merkeissä. Oli puuroa ja kaikkia semmoisia. Joni “se on semmoista” Oittinen otti taas ohjat ja Viljo “jaa jaa jaa” Rantanen Mordorivuoron. Helppoa, mutta hauskaa. Mutta vain HIEMAN!
Kissa!