Bilebändin päiväkirja

Viime vuosien jouluista on aika moni katkennut joko joulupäivänä tai viimeistään tapaninpäivänä keikkalöishommien vuoksi, ja siinähän ei tietenkään mitään vikaa ole. Tälläkin kertaa osoitteena oli onneksi lähiyökerhomme Tampereen Ilona ja onneksemme tsekit sekä muut vastaavat pakkolliset valmistelut saatiin ajoittaa mahdollisimman myöhäiseen ajankohtaan ja niinpä vietimme joulua tahoillamme, kunnes kokoonnuimme vasta lähempänä iltayhdeksää autoa lastaamaan. Kuskiksi oli lupautunut Jony, vaikka hirveän kaukana ajokunnosta tuskin liikuttiin eturivin sankareidenkaan osalta.

Ilonassa tehtiin tutut toimenpiteet tutuilla kaavoilla ja soundi kuulosti makealta. Aikaa tapettavaksikaan ei jäänyt kuin tunteroisen verran. Kyyhötimme bäkkärillä ja painuimme lavalle niinkin aikaisin kuin tasan yhdeltä yöllä. Joulupäivä ei kaduillakaan näyttänyt kovin ruuhkaiselta ja Ilonakin täyttyi vähän verkkaiseen tahtiin. Alusta asti kuitenkin saatiin ihan kertaallinen draivi päälle ja pikku hiljaa yleisöä houkuteltua mukaan paremmin ja paremmin. Aaltoilevaahan meininki oli, kuten aina yökerhoissa. Cheekin Timantit on ikuisia vaikutti tämän vedon perusteella olevan menneen talven lumia kun taas joku vanha kunnon suomirokki tuntui maistuvan oikeinkin hyvin. Vaikeasti arvattavia tilanteita!

Robedroid eli Frankon Robert oli ottamassa meistä kuvia liikehti aktiivisesti kameroineen pitkin tannerta. Toivottavasti edustimme kauniisti! Painoimme setin loppuun suorilta Rakas-kaahailun, johon yleisö tarttui sangen mukavasti ja tämän vauhtipalan jälkeen annoimme vuoron ripeälle DJ:lle ja poistuimme stagelta. Valitettavasti “pääsimme” heti kamojen niputtamistoimenpiteiden pariin ja edessä oli aamuyöroudaus kotiin. Nukkumaan pääsin itse joskus viiden aikaan siis, vaikka lähikeikka olikin kyseessä. Mutta vuosi ei ollut tässä. Kolme vielä!

Kiitos Tampere!

-Vili