Niin oli kirjoitettu, että laulutaiteilija Rantasen piti äänensä menettämän. Mikkeli olisi ehkä vielä mennyt, mutta seuraavan päivän hääkeikka heti sen perään ei millään. Niinpä turvauduttiin erikoisratkaisuun ja hälytettiin Arto “Järvisen Arto” Järvinen hätiin. Luottomiehet ovat aina luottomiehiä! Erikoisuuksien maksimoimiseksi Jony saapui keikalle suoraan Päijänteeltä mökkeilemästä ja sai luvan hommata itsensä Lahteen ja sieltä junaan, sillä autoommehan ei tunnetusti neljää miestä kamojen lisäksi mahdu. Muutenhan tässä palkattaisiin kuski!
Niin tai näin, koukkasimme roudauksen jälkeen Anton kanssa mukaamme Artsin ja ajoimme aina tyylikästä maisemareittiä Kärkistensillan kautta Mikkeliin. Jony olikin jo vastassa pelipaikalla ja Wilhelmin aina ystävällinen vastaanotto toimi mukavasti; taas oli matkaajille leipätarvikkeet jo saapuessa odottamassa ja muutenkin kaikki kohdallaan. Hienoa meininkiä! Teimme ongelmitta tsekin ja painuimme syömään. Ruoka maistui, samoin panimotuotteet. Majoituimme hämmentävästi hotellin neuvottelutilassa, mutta sekään ei ongelmia tuottanut.
Keikan odottelu oli poikkeuksellisen rattoisaa, sillä uusi tyyppi tuo vähän uusia juttuja, mikä virkistää ilmapiiriä. Kohta ilmapiiri olikin niin virkistynyt, että saatoimme astella lavalla ja polkaista setit käyntiin. Artsi hoiti hommansa kuin sata jänistä ja bändikin pysyi kasassa. Yleisöllä tuntui olevan hauskaa, joten Mikkelin-reissu kannatti taas kerran tehdä! Aamulla rallikuski käväisi, mutta onneksi Jony ajoi toiselle puolelle Suomea ja Arto sai mukavasti junakyydin kotiin. Helppoa kuin alapesu!