On vaikeaa kuvailla, kuinka hemmetin hienoa sitä oli lähteä jälleen pitkästä aikaa Ralls-keikalle, mutta liekeissä tuntui olevan joka hemmo. Kokoonnuimme treenikselle iltakuudelta heittämään kamat meikäläisen sekä Timon kulkuneuvoihin ja suuntasimme Vammalaan. Baronissa jo Vahamäen Janne kumppaneineen olivat pystyttämässä PA- ja valolaitteistoa. Siinähän sitten kasailimme ja teimme soundcheckin, minkä tuloksena jopa lavasoundi oli parasta aikoihin. Kyllä kelpasi.
Baronista siirryimme vielä tahoillemme valmistautumaan mm. suihkun merkeissä, mutta fiilis oli katossa kun kuski-Timo tuli ennen yhtätoista meikäläistä noutamaan. Painuimme Baroniin tapaamaan tuttuja ja seuraamaan kanssaan Suomi-Venäjä -lätkäpeliä. Pelin alkamisajankohta oli etukäteen suorastaan potuttanut, mutta onneksi Suomi otti selvän voiton eikä keikan alkua tarvinnut arpoa esimerkiksi jatkoajan takia, vaan puoli yhdeltä pääsimme alkamaan.
Parhautta oli vielä se, että porukan fiilis lähenteli kattoa lätkämatsin seurauksena. Niinpä ihmiset tuntuivat innostuvan kun astelimme uutukaisen MacGyver-alkunauhan soidessa lavalle ja polkaisimme It’s My Lifen käyntiin. Tuttuja (varsinkin Äetsä-edustusta) oli paikalla runsain mitoin, mikä tietenkin ilahdutti soittajain mieltä. Mukavasti kuitenkin löytyi vähemmän tuttujakin naamoja yleisöstä. Keikka sujui raivokkaalla meiningillä ja soittovirheitäkin tehtiin odotettua vähemmän. Porukka lauloi mukana biisejä ja oli muutenkin messissä juuri niinkuin pitääkin. Encoretkin taputettiin vielä heittämään. Biisivalikoima toimi ilmeisen hyvin!
Keikan jälkeen morjestelimme vielä ihmisiä baarin puolella ja lähdimme Timoa lukuunottamatta vielä Villen kanssa jatkoilla tahoillemme. Tosin molemmissa oli tiettävästi ollut ikävän väsynyttä porukkaa. Keikasta jäi kaikille sangen hyvät fiilikset, joten toivottavasti lisää on luvassa hieman parempaan tahtiin kuin vaikkapa viimeisen vuoden aikana :’)
Erityiskiitos PA:sta ja valoista siis Jannelle, Harrille ja Jussille!