Bilebändin päiväkirja

Olimme aiemmin käyneet kahtenakin vuonna ottamassa tuntumaa Joku paikallinen festari -tapahtumaan, joka oli järjestetty suht’ pienellä kattauksella Seurahuoneen pihalla. Viime kesän välivuoden jälkeen oli profiilia nostettu nyt oikein kunnolla ja yllätyinkin kun meitä alunperin kyseltiin paikalle: esiintymispaikka Antti Railion ja Arttu Wiskarin jälkeen, ennen Jari Sillanpäätä kuulosti vähintäänkin jännittävältä!

Sairastumisikävyydet olivat viime aikoina vaivanneet orkesteriamme, mutta nyt kehiin saatiin elinvoimainen Antto ja jo-paremmin-voiva meikäläinen. Lähdimme paikalle peräkärryn kera, koska perus-Enterpriseemme eivät olisi mahtuneet bändin “oikeat” backline-vermeet: rummut, kitaravahvistimet jne. Taitoimme matkan Vammalaan ja löysimme heti oikean paikan: pääsimme roudaamaan kamamme lavan taakse jättitelttaan ilman suurempia murheita. Tämän jälkeen kelpasi käydä syömässä ja vähän juomassakin. Festarin ensimmäinen esiintyjä, Railion Antti, kävi morjestamassa meitä samalla. Mies on tuttu jo vuosien takaa. Hänen kunniakseen pitää mainita se, että tähden elkeet kyllä loistavat poissaolollaan viimeiseen asti. Hieno mies.

Illan toinen esiintyjä oli Arttu Wiskari. Artun setin aikana Jony ryhtyi pystyttämään kamojaan lavan sivulle ja itse lopulta huomasin olevani korkeintaan tiellä. Niinpä menin VIP-alueen puolelta katsomaan keikkaa. Artun biisit eivät ole aivan ominta kauraani eikä bändikään vaikuttanut kaikkein intohimoisimmalta, mutta solisti itse kyllä hoiti homman hienosti kotiin.

Artun jälkeen aloimme kiirellä kasata kamojamme lavalle. Vaihtoon varattu tunti riitti juuri ja juuri. Tilannehan on tällaisessa paikassa meille hyvinkin epätavallinen: olemme tottuneet omin voimin miksaamaan itseämme tutulla kalustolla ja nyt kun mukana oli “oikea” backline ja oikea firma hoitamassa äänentoistoa, rutiini uupui. Lopulta kaikki oli kuitenkin kasassa suunnitellusti.

Polkaisimme settimme menemään ja huomasimme heti, että saimme puolittaisella kotikentällä hyvän vastaanoton. Vaikka isoon lavaan, jättitelttaan ja outoon kamapolitiikkaan pitikin vähän totutella, oli keikka alusta loppuun hyvämeininkistä ja tunnin setti ei jättänytkään hengähdystaukoja matkan varrelle. Yleisö antoi tulla yhteislaulua esim. “Kuuma kesä” -tyyppisten kappaleiden aikana ja kun hyvän meiningin keikka saatiin lopulta päätökseen, lisääkin olisi kaivattu. Tähän ei kuitenkaan aikataulu suonut mahdollisuutta.

Tapahtuman puitteet olivat erittäin kohdallaan ja keikalla oli kivaa. Kiitos mainiolle yleisölle! Itse palloilimme vielä hieman alueella, laitoimme kamamme nippuun ja lopulta lähdimme peräkärryinemme kotia kohti, meikäläinen ajomiehenä.

Toivottavasti festari oli menestys myös järjestäjien silmissä, jotta saamme jatkoa ensi vuonnakin!

-Vili