Bilebändin päiväkirja

24.7. Apianlahti Open Air, Valkeakoski

Valkeakosken-keikka tuli meille nopealla aikataululla ja säävarauksella. Mutta The Coveralls oli oitis mukana! Jos rehellisiä kuitenkin ollaan, keikalle lähtiessä hippasen hirvitti; sateiselta näytti niin ulkona kuin sääennusteessakin, vaikka tapahtuma oli päätetty edellisenä päivänä viedä läpi. Ei kuin tulta, tai siis tässä tapauksessa vettä päin!

Koko reissu starttasi perin oudosti, kun emme lähteneetkään liikkeelle meikäläisen klassisella The Coveralls -Enterprise II:lla vaan Jonyn peräkärryllä ryyditetyllä “Lordin turboimurilla”. Näin saimme rumpusetin paikalle suoraan kasattuna, mikä nopeutti vaihtosuoritusta. Pakkasimme kamat kärriin, laitoimme Gannen kiinni ja lähdimme kohti Valkeakoskea.

Löysimme Apianalahti Campingin helposti ja fasiliteetit näyttivät oikein kelpoisilta. Valitettavasti sää oli sangen kurja ja paikalla sen vuoksi väkeä todella niukasti. No, väkeä pikku hiljaa löysi paikalle ja kuuntelimme blues-Jonten sekä tuttuja sisältävän trio Laihan kastikkeen settejä, kunnes oli aika “pääesiintyjän” eli meidän nousta lavalle! Oman aikansa säätäminen otti, vaikka käytimmekin osin tapahtuman äänentoistoa. Aikataulu oli muutenkin edennyt rennolla meiningillä ja kello oli jotain aivan muuta kuin mitä alustavassa suunnitelmassa oli seissyt…

Noh. Heti kun polkaisimme tutulta kalskahtavalla Pop-musiikilla settimme käyntiin, tajusimme että olemme hyvässä paikassa. Yleisö sinkosi kaljateltasta tanssilattialle, mihin ei enää sitten satanutkaan, ja pääsimme alusta asti luovimaan mainion meiningin parissa. Jengille näytti kelpaavan kaikki soittamamme tavara ja pyyhkäisimmekin settimme yhteen pötköön, ettei homma suotaa myöhästyisi sen enempää. “Oma sävellyksemme” Paskapotpuri sai esimerkiksi mainion vastaanoton, mutta niin todella moni muukin biisi Nylon Beatista Eisiidiisiihin. Hyvä! Oma soittomme välillä käväisi aidan väärälläkin puolella, mutta yleisöä se ei tuntunut haittaavan. Encorena täräytimme vielä iskusävelmä T.A.P.S.A:n ja meillä kaikilla oli niin muu-kaa-vaa. Lavalle tarjottiin jalluja, Tretja yritti juoda myös selvistelevän allekirjoittaneen ja kuskaavan Jonyn osuudet, mutta epäonnistui kuin vätys.

Kun lopulta kamat oli kasattu ja johdot keritty hiekkaiselta ja märältä lavalta, kello oli paljon. Loppujen lopuksi tästä erikoiskeikauksesta jäi kuitenkin sangen hyvä maku. Kiitos Valkeakoski ja ensi kertaan!

-Vili