Sininen karhu valloitettiin ensimmäistä kertaa alkuvuodesta ja yhtälö osoittautui silloin mainioksi. Niinpä innolla lähdettin tälläkin kertaa naapuritienoille tanistamaan. Tutulla kaavalla veljekset vahvistettuna Vorssilla ilmestyivät eräälle treenikselle, mistä kamaa kyytiin ja kohti Huittista. Vorssilla oli ensimmäistä kertaa omat sähköprumput mukana, mikä oli mainiota.
Karhuun päästyämme toimimme kuin kotonamme. Rojut pystyyn ja ääntä tarkastamaan. Uudet prumput toivat vähän haasteita, kun kaiken maailman asetukset vaikuttivat prumpujen sointiin. Loppujen lopuksi ajoivat asiansa nekin, ja pääsimme illan tärkeimpään asiaan, eli ruokaan. Karhun pitsat toimivat jälleen vakuuttavasti! Kullankeltaruskea olut kyytipoikana sekin. Olisimme pelanneet Aliasta, mutta Pöörne ei halunnut. Olisimme pelanneet Kimbleä, mutta Vorssi ei halunnut. Hankalaa tuo nuoriso!
Pian läheni puoliyö ja soitanto. Paikalle valui jo väkeä mm. paikallisten urheiluseurojen saunailloista. Siinä oli eväitä vauhdikkaaseen iltaan kerrakseen. Niin myös tiskillä. Aloitimme perinteisellä Small thingsillä. Väkeä oli aivan hyvin. Meininkiä vasta aistittiin. Hyvin tuntui kelpaavan. Aplodit olivat voimalliset. Lavanedusta ei vielä räjähtänyt. Päätimme ykkössetin Juodaan viinaa -klassikkoon. Sen jälkeen ystäväni Taneli halusi tarjota minulle “Kiimainen persereikä” -klassikkojuoman. Kossu olisi saanut olla lämpimämpää, mutta hyvin toimi silti! “Joko te jatkatte”, kysyi moni. Jatkoimme.
Toinen setti polkaistiin käyntiin Rappiolla-viisulla. Nyt alkoi jo meininki nousta. En tiedä mikä siihen menee, voisiko ravintolan antimilla ja illan etenemisellä olla bändin lisäksi osuutta asiaan? Helvetin hyvä meno, itseäni vain harmitti että laulu ei kulkenut ollenkaan. Tarjosinkin vielä tavanomaista huomattavasti paskempaa laulua loistavalle yleisölle. Pahoittelen sitä kosolti! Sitten Eväspekonia, Tandemia, Nirvanaa, Marraskuuta kehiin. Potin räjäytti uusi numeromme “Nettiin”, joka on saanut hieman maustetta myös Uniklubilta ja Aknestikilta. Jenni Vartiainen maistui ihmisille. Lavan eteen oli kerääntynyt jo mainio määrä väkeä ja muutenkin Karhun alakerta oli valtoimenaan hienoja ihmisiä. Pohjois-Karjala oli aikoinaan mainio lisäys ohjelmistoon myös, siitä pitävät he. Vielä parit klassikot. Ja encore. Huhhuh. Tuli melkein humalaan.
Meiningiltään keikka meni aivan kärkijoukkoon! Aivan loistavaa osallistumista jengiltä. Kiitokset Huhtamon nuorisoseuran saunailtaporukalle! Ja Rupun kakkosjengin äijille! Ja kaikille paikalla olleille, mahtavaa!