Juhannuspäivän keikka tuli melko myöhäisenä lisäyksenä kalenteriimme ja niin Tervo paikkakuntana kuin Lohimaakin olivat ainakin melko vieraita. Eipä siis muuta kuin ottamaan selvää! Matkaan tuli edellisyön keikan jälkeen lähdettyä melko väsyneenä, mutta onneksi hyvät, älykkäät keskustelut pitävät virkeänä. Lähdimme porukalla pihaltani valmiiksi pakatulla autolla ja taitoimme matkan Savoon kuunnellen “kuskin omien demojen” sijaan “kuskin omia levyjä”. Tuntui oudolta.
Perillä valkeni nopeasti, että puitteet olivat luvatun komeat. Juuri esiintymiskäyttöön modattu perävaunulava löytyi ison terassin vierestä ja kalastuskoski kimmelsi lähellä. Saimme hyvää ruokaa (kuhasta plussaa – aina!), maistuvaa juomaa ja kasasimme ynnä tsekkasimme. Kuulostimme ihan asialliselta (soundillisesti) ja lainasimme vielä PA:ta Kalle Päätalo Duolle, jonka soittoaika oli ennen meitä. Mukavan oloisia herrasmiehiä.
Keikkaa odotellessa käytiin katsomassa Äyskoskea, ihmeteltiin Saksan viime hetken voittomaalia Ruotsista, kuunneltiin duoa (alkukeikasta väkeä ei ollut hirveästi..), juotiin juomia ja oltiin. Sitten tulikin aika soittaa. Marssimme lavalle ja laitoimme tamppauksen käyntiin. Saimme aikaan liikettä sisältä terassille, mutta vielä alkubiiseissä ei varsinaista mellakkaa syntynyt. Kuitenkin väki läheni lavaa, tanssijalka alkoi nykiä ja laulu raikua, joten ilmeisesti taas onnistuimme jossakin. Yritin henkilökohtaisesti vetää äärimmäisen energisesti pysyäkseni lämpimänä t-paidassani, mutta oli syy mikä hyvänsä, loppukeikasta olin aivan jäässä eikä oikein meinannut enää soitanta ja laulanta lähteä. Antto kaatoi kaljaa päälleen, Jony pyöritti kapuloita ja kaikki oli kunnossa. Mukava veto, kiitos!
Keikan aikana nuorien naisten muodostama ryhmittymä käväisi lavalla pariinkin otteeseen ja jouduimme heitä sieltä hieman hätistämään. Keikan jälkeen, kun itse olin jo könynnyt huoneeseeni, samaiset neidot olivat pyydelleet vielä Antto ja Jonya jatkoille. Vastaus oli ollut kieltävä, mistä neidot olivat vähän suuttuneet ja vielä viimeiseksi huudelleet perään: “en panis kumpaakaan!”. Tämä riemastutti minua valtavasti seuraavana aamuna.
Ajomatka kotiin oli väsynyt ja tuntui siltä, että pari juhannuskeikkaa lisää ei olisi enää ollut hyvä ratkaisu. Kiitos Lohimaa, Tervo, juhannus, Sahan saluuna, Taivassalo ja muut mukavat tahot!