Bilebändin päiväkirja

23.-24.9.2016, London, Jyväskylä

Jyväskylän London on suosinut meitä keikkapaikkana pitkään, joten sinne oli taas kerran helppoa lähteä positiivisin mielin. Jyväskylän stand-up-festareiden vuoksi (myös Lontoo tarjosi ständappia) olimme liikkeellä poikkeuksellisen aikaisin ja kolkuttelimme roudausovia Jonin ohjastaman matkan jälkeen jo puoli viiden kieppeillä. Tsekkisysteemit hoituivat suuremmitta ongelmitta ja aikaa jäi onneksi myös ylimääräiselle; olimme päättäneet tallentaa keikan kolmella kameralla ja linjasoundia tukevalla stereotilaäänellä. Nämäkin härpättimet saatiin paikoilleen ja siirryimme koomikoiden tieltä harrastamaan ruokailua turhankin tutuksi tulleeseen American Diner -appeelaan. Vähemmän tutusti saimme ruokaseuraa monikeikkaisesta The Coveralls -kuskista (ja joidenkin myös Anton veljenä tuntemasta) Aarnesta! Mukava nähdä! Vierailimme vielä Brick’s-kuppilassa, missä yllätyin siitä että Weihenstephanerin alkoholiton vehnäolut oli jopa juotavaksikelpaavaa.

Ilta eteni ja lopulta myöhäistä keikanaloitusta ei tarvinnut edes varta vasten odottaa sen suuremmin. Marssimme Londoniin, vedimme keikkarytkyt päälle ja suoriuduimme lavalle. Perjantain setti oli erikoisehkosti rakennettu Jompan toimesta, mutta  toki olikin nimenomainen tarkoitus tuoda kaksipäiväiseen eloa vaihtelevalla setistöllä. Soitimme yökerhossa esim. Kotiteollisuutta (ja se tuntui ihan toimivan!) mikä on aina oikein ja toimii samalla muistutuksena siitä, ettei kaikkea tarvitse aina vetää niin varman päälle. Meininki oli alusta loppuun aivan hyvä, joskin aivan tupaten täynnä ei vielä perjantai-Londoni ollut. Erityisesti ilahdutti Kirittäriten SM-kultajoukkue Taina-pokaaleineen. Ihan muistui mieleen Teräsbetoni-keikka jostain vuoden 2008 tietämiltä, missä viimeksi esiinnyin Kirittärien kultajoukkueelle. Jyväskylässä toki silloinkin. Itse suorin heti keikan jälkeen nukkumaan, mutta arvon kollegat perinteiden mukaisesti paransivat maailmaa (tai ainakin tulevia touhuilujaan) kadun alaisessa hotellinpuolikkaiden yhdyskäytävässä aamukuuteen asti. Kuvittelevat ehkä olevansa nuoria.

Oma lauantaiaamuni valkeni yhdeksältä ja koitin olla herättämättä kanssamuusikoitani käydessäni ensin aamupalalla ja suunnistaessani sittemmin kylille pyörimään. Samalla kohtasin myös Mokoma-miehistöä, joka oli suuntaamassa Lutakon-keikan jäljiltä Tavastialle. Esitin heille kohteliaat pahoittelut tästä epämukavasta keikkatilanteestaan. En löytänyt kyliltä mitään, saman kohtalon koki lahjanetsijä-Joni myöhemmin. Anttokin joskus kaapi itsensä ylös ja läksimme kanssaan tarkastamaan Taikuri-katuruokaravintolan tarjonnan. Hyvin maistui. Sitten päivä jatkuikin lähinnä penkkiurheilun parissa: oli jalkapallopeli jos toinenkin ja Antto vahtasi lätkä-Ilvestä Aarnen luona. Jossain välissä ehdittiin varmistelu-tsekkikin tehdä. Uimassakin poikkesin. Illallisella käytiin Jonin kanssa romanttisesti kaksin ja pian olikin taas keikka-aika.

Lauantain keikka olikin sitten vielä perjantaitakin kovempi! Väkeä riitti ja alusta asti mentiin kovaa. Vähän kotoisammalta tuntui normaalimpi settikin, mutta vaihtelua haettiin mm. kajauttamalla toista kertaa ikinä Beastie Boys -klassikko (You Gotta) Fight For Your Right (To Party)! Kyseinen biisi on saanut kunnian olla The Coverallsin historiassa ensimmäinen, jonka vuoksi kitaran virettä tiputetaan kesken setin. Tämähän kostautui heti, ja Dropped D:stä palautuessa vedinkin E-kielen F:ään asti. Kuulosti Hyökyaalto meinaan hiukan hassulta, voin kertoa.

Päätimme setin tutusti Tuhkimoon, minkä jälkeen yleisön pyynnöstä paiskasimme vielä ylinopeus-Tapsat kehiin ja raahauduimme bäkkärille! Lähdin taas ensimmäisenä nukkumaan, mutta tällä kertaa en ehtinyt edes höyhensaarille asti kun muutkin jo tulivat samoin aikein huoneeseen. Niinpä pääsimmekin aamulla sangen virkeinä (not) aamiaisen kautta roudaamaan ja kotimatkalle.

Kiitos Jyväskylä!

Lava valmiina Londonissa