Kevät koitti, samoin The Coverallsin ensimmäinen keikka Vantaalla. Sehän kelpasi. Lastasin uuden keikkaratsumme Galaxyn (Vorssin sanoin “Voyager”) Äetsässä täyteensä Ralls-kamaistoa suorastaan yllättävän onnistuneesti ja poimin kyytiin Tampereelta pojat instrumentteineen. Vorssi sekoili vähän: “missasin bussin mutta tilasin jo taksin…mutta jos sitten haetaan kapulat vielä treenikseltä”. Matka meni kuitenkin siitä eteenpäin joutuisasti.
Hotelli löytyi kivuttomasti, lunastimme avaimen ja löysimme yhtä lailla tiemme Molly Malonesin/Topparin luo. “Mistä roudataa, hä?”. Antto kävi kysymässä. Pakittelin vantaalaisten jalkain yli ovelle. Kamat sisään, kamat hissiin, kamat hissistä, kamat lavalle, kamat pystyyn, kamat kivan kuuloiseksi. Helppoa kun sen osaa. Bassosoundi vähän piereskeli, syynä säröpedaali. Sinne se upposi muun särön sekaan. Kaikki oli valmista. Pääsimme syömään, maistoimme vähän oluttakin. Porukkaa valui sisään. Hitaasti.
Lopulta koitti soittoaika. Väkeä oli saapunut paikalle sen verran, että haiskahti bileiden mahdollisuudelta. Polkaisimme Pop-musalla käyntiin. Kulki kivasti. Jatkoimme. Eturivin jätkät olivat hieman maistissa, mutta hyvin mukana. Jee. Yhdessä laulettiin. Bailasivat. Pienen tauon pidimme. Parikytä minuuttia. Uudestaan lauteille. DJ kehoitti soittamaan Kaija Koota, jos irtoaa. Olimme tsekissä treenanneet Tinakenkätyttöä seuraavan illan Äetsää varten, vedimmekin sen nyt. Toimi. Entistä kovempia hittejä. Jee. Alkoi tuntua oikeinkin hyvältä. Tosi hyvältä. Mainio keikka. Encorea vaadittiin. Encore tuupattiin ilmoille.
“Ehkä paras keikka tänä vuonna”, tuumittiin keikan jälkeen. Nautimme parit oluet. Takseilimme hotellille. Taksijonon tietämillä näin “sen yhden jätkän siitä yhdestä coverbändistä”. Ei reagoinut sössötykseeni sen ilahtuneemmin. Pääsiäismuna lensi. Uni tuli. Tossut unohtuivat.