Lauantaiaamuna pää oli täynnä räkää. Olinkin välttynyt flunssilta jo pitkän aikaa, joten en jaksanut ottaa asiasta suurempaa stressiä. Onko sitä sittenkin päästy jo tässä vaiheessa yli ns. artistitaudista? Nautin kuitenkin ennen Jonyn saapumista mukillisen vodkalla terästettyä Finnrexin-juomaa, kuten asiaan näissä tilanteissa kuuluu. Auton olimme pakanneet Anton kanssa jo edellisenä päivänä, joten käänsimme keulan itään, haimme Anton kyytiin ja aloitimme aina yhtä järkevältä tuntuvan matkan Lappeenrantaan pistokeikalle. Jony otti ajovastuun. Sateli. Oli syksyistä.
Tehtiin asioita tutulla kaavalla. Ruoka yllätti olemalla aika hyvää. Palanpainikkeeksi nautimme EM-lentopalloa, joka oli sangen kiintoisaa. Soittoaika oli yksi, syytä tuskin tarvitsee edes kertoa? “Tulevat niin myöhään…” Hotellilla nautimme pari bisseä ja pitkästä aikaa (omista ja Esa Tikkasen) YouTube-videoista. Olihan se tauon jälkeen viihdyttävää.
Bäkkärillä vielä Finnrexiniä naamaan ilman vodkaa ja kaljaa ilman Finnrexiniä. Sitten lavalle. Väkeä oli ihan ookoosti paikalla ja meininki mukava. Ääni pysyi juuri setillisen yllättävän hyvin kasassa ja Anssollakin tuntui olevan kovin hauskaa. Jony vähän kiroili sähkörumpuja, mutta tyytyväisenä hänkin upotti itsensä lonkeroon keikan päätteeksi. Biisien aikana mimmit heittelivät minua paperipyyhkeillä. Toimituksen idea jäi vähän hukkaan. Joku pyyteli synttärilaulua. Nyt ei kerennyt, sori. Jos muuten aina bändi vetäisi PAAALJOOON OONNEA VAAAAN kun joku täyttää vuosia, se soisi koko ajan. Tällai: PAAALJOON OOONNEEAA VAAAN. Laulakaa vaikka etkoilla, jookostakookosta?
Painuimme Mika Nurmelan otteluennakko -iltasadun saattelemana pehkuihin. Päivällä roudattiin ja oloni oli (taudillisista, ei alkoholillisista syistä) sen verran kuollut että en halunnut ajaa. Pojat kävivät ottamassa puhalluskisan (kun Lappeenrannasta viimein saatiin poliisiasemalle poliisi paikalle…), minkä seurauksena Jony otti jälleen kuskin pestin hoitaakseen.
Kaikista keikkareissuista, tämä oli yksi niistä.