Lauantain futispeliin mentiin bussilla. Valmentajan viisikymppisten kunniaksi 0-5 -vierasvoitto. Juhlan aika. Maalasin suoraan kulmasta. Koitin. Laukustani löytyi olunen. Kohtasin vanillaratsastajat (ei sukua Icelle) Huittisten linja-autoasemalla. Tai on siinä muutakin, lähellä. Ville tiedusteli edeltänyttä ravinnepolitiikkaani. Laskin väärin. Minulle oli kyllä laskettu ihan oikein, huomasin siinä. Taitoimme matkaa läpi Vampulain. Pilkku-baarin kiinnioloa surin muille. Oikeasti en ollut käynyt kuin kerran. Jukeboksista löytyi silloin Iron Maidenia.
Murina odotti meitä järkähtämättömänä. Yläpuolellaan tyhjänä olevat isot liiketilat henkivät lama-aikaa. Pikkupoikana päivittelin, kun Alastarolta löytyi vallankin vaatekauppaa ja urheiluliikettä. Pikkukylästä. Sillon taisi olla kaksi baariakin. Toinen oli Vahvalan baari. Nyt on hiljaisempaa. Toivon että Murina voi ja tulee voimaan hyvin. Äänentarkastuksemme esti karaoke. Oli Kuutamokeikka-tapahtuma. No, pärjäsimme. Miikka specialit loihdittiin seurueellemme (kirjailija, Ansso, Vorssi, Pöörne), vaikka piti pitsailta oleman. Oma toiveemme. Oluttakin, vähän. Palanpainiketta. Ruokaseurana serkkua. Omistaja-Mikakin jutteli. Täyttyi mies. Ruuhkatukkainen ylivoimaisesti, ei uponnut Miikka, vaan sellainen merkittiin tilastoonsa. Karaoken loputtua kasaus ja pikatsekki. On itteki vähä miksailtu joskus.
Tuli soitannankin aika. Väkeä, möykkää. Finnshittiä. Välillä paremmin, välillä sinne päin. Unohtui kertsi. Kuka huomasi? Tauon hassutteluvideot pilasin avautumalla Minä olen -tekstin hienoudesta. Meininki tiheni. Lisää rokkia. Enkelin silmin meni oikein, sanoivat. Life hyydytettiin. Vaihdettiin helpompaan. Kiireessä treenaamattomat. Hotänkouldia, Millaa. Perinne-encore. Ei sentään lopputiliä. Jos ei joskus juhli näin! Roudaus, kotiin. Pieni poika näytille. Ei ole kotona. Aamulla krapula, lauloin EVVK-biisissä. Täältä tähän.