Bilebändin päiväkirja

21.4.2012, Sininen Karhu, Huittinen

Kevään riemuksi saatiin jälleen keikka myös Siniseen Karhuun, jossa oli rämistelty jo kolme kertaa aikaisemminkin. Viimeksi kesän superhelteillä, mikä silloin oli hieman verottanut keikanseuraajamäärää. Nyt olikin oiva sauma näyttää baarille, että ei meidän yleisömme mihinkään kadonnut ole.

Ennen puoltapäivää kohtasin Keskustorilla Tuomaisen. Ellen häntä tuntisi jo vuosien takaa, tuskin olisin tälle nahkatakkiin verhoutunelle ruuhkatukalle uskaltanut luovuttaa empimättä avaimia sekä kotiini, että kulkuneuvooni. Toisaalta saatoin olla rauhallisin mielin sen suhteen, että eipä kodistani isommin arvokasta varastettavaa löydy ja luulisi Enterprisenkin olevan helppo bongattava Pirkanmaan teiltä. Noh, joka tapauksessa avaimia köyhempänä astelin Tampereen rautatieasemalle ja Tuomainen meni varmaankin kotiinsa ihailemaan saamiaan esineitä. Nyglat.

Kävin potkimassa vähän palloa. Arvon yhtyetoverini hakivat kamat, auton ja ajelivat itsensä Tampereelta. Kohtasimme Vammalan Walter’s Pubin edustalla, mistä jatkoimme miesten reittejä Huittisiin. Tehtiin ne perinteiset asiat kattauksen keikkakuntoon saattamiseksi. Mystikkäimpänä asiana vaihdoimme haitsupellien soundia ensimmäistä kertaa sähkörumpukeikkailun aikana. “Sehän kuulostaa melkein oikealta”, tuumittiin kolmesta suusta. Muutenkin soundit jytisivät hemmetin hyvin, mikä ei haitannut tippaakaan olotilaa. Olotilasta puheenollen eräällä rumputaiteilijalla oli hieman heikohko sellainen, syynä kuulemma esim. kädenvääntö Dokkarissa. Sitä sattuu. Mies pysyi onneksi hereillä vielä, kun nautimme Karhun maukkaat pitsat. Sitten Vorssi laittoi maate bäkkärin sohvalle.

Ystävämme Masa kutsui meitä käymään. Ansson kanssa sitten läksimmekin, lupasihan Masa myös El Clásico -jalkapallo-ottelun näkyvän kotinsa kookkaalta TV-aparaatilta. Pääsimmekin näin mukavasti vaihtamaan kuulumiset kavereiden kera ja toteamaan Özilin pystysyötön ratkaisseen siihen asti aika valjun matsin. Ansso joi kahvia; niin, hänhän vastasi kuljetuspuolesta.

Siirryimme Karhuun, missä vaikutti siltä, että ilta on väkimäärällisesti edelliskertaa onnistuneempi. Nautin vähän olutta, Antto nautti vähän soodavettä. Vartti ennen keikkaa herätimme lopullisesti Vorssin. Vorssi nautti vähän olutta.

Laitoimme intron soimaan ja lähdimme painamaan hyväksi havaittua biisikattausta. Väkeä oli mukavasti paikalla ja jo ensi tahdeista saatiin yleisö lavan eteen olemaan messissä. Hyvä! Eka settimme käsitti taattua Coveralls-antia, joka kiidätti mielialat korkeiksi. Setin kohokohta oli mielestäni Todella kaunis, joka jo todetusti vaikuttaa tulleen settiimme jäädäkseen. Tauolla olikin hyvä sosialisoida tuttujen kanssa. Heitä oli saapunut pitkin Suur-Sastamalaa, mistä iso käsi reissumiehille!

Toinen settimme käynnistyi Sukset-iloittelull. EVVK:kin monessa paikassa vain toimii yleisöön, vaikka jotenkin sitä aina kuvittelisi, ettei Klamydia sitä tunnetuinta bilemusiikkia ole. Oi beibi upposi myös hyvin, mutta täytyy myöntää että lunttilapusta huolimatta meikäläisellä oli todella vaikeuksia pysyä biisin räpäytyskyydissä… Hyvä puoli tosin on se, ettei siinä pysy kukaan muukaan. Loppusetti olikin sitten idioottivarma ja meininki säilyi erittäin mainiona läpi keikan. Encorea vaadittiin ja Tippa vedettiin kehiin perinteisellä punkkiraivolla.

The Coveralls viihtyi keikalla jälleen mainiosti. Kiitos, ihmiset, kiitos!

Karhun alakerta tyhjeni keikan jälkeen nopeasti, joten pakkasimme, roudasimme ja suuntasimme keulan kohti koteja. Hyvä, Ansso.