Pojat olivat tuuraajabasisti Sammyen kanssa käyneet tutustumassa eksoottiseen naapuripaikkakuntakuntaan jo kesämmällä, joten lähdin matkaan ikään kuin neitseellisenä ensisynnyttäjänä. Matkaan startattiin tuttuun tapaan Messukylän hälyhalleilta ja koska reitti myötäili Nokian suistoalueita, otettiin rumputaiteilija Jouni-vainaa Oittinen matkaan kotoansa Penttilänkujan tiekadulta, jossa on muuten aikoinaan säilötty huomattavia määriä räjähdeaineita.
Perillä odotti epätavallinen näky baarin ollessa kokolailla täynnä ihmisistä, vaikka kello ei ollut vielä kahdeksaakaan. Yleensä väki ei ammattijuoppoja lukuun ottamatta ennen puolta yötä liiku, nähkääs. Väenpaljoudesta huolimatta kaino ja moneen sopeutuva triomme luovi syöjien ja juojien keskellä kuin siamilaiskissa konsanaan ja vehkeet pystyttyivät lavalle kuin itsekseen. Soundi toimi heti kättelyssä ja keuhkoputkentulehduksesta kärsivä solistikaan ei joutunut ääntään tärvelemään turhalla tsekkailulla. Ruokaa ja oluttakin saatiin ja hyvin voitiin.
Intronauha pamahti soimaan klo 23.45 baarin ollessa lähestulkoon täynnä! Mukavaa vaihtelua viime viikonloppuiseen (muuten erittäin mainioon) Kiteen reissuun. Tanssilattialla havaittiin liikettä ja toimintaa alusta asti ja meininki oli riehakas, mutta samalla positiivisen leppoisa. Itse kokeilin yllättävässä rentouspuuskassa vähän vaihtelevampia bassolinjoja vähän vaihtelavammalla menestyksellä, mutta hauskaa. Tiivin kolmevarttisen jälkeen pidettiin tiivis tauko, jonka jälkeen jatkettiin supervarmalla kiimasetillä. Tunnelma pysyi hyvänä loppuun saakka ja Vilin äänikin kesti erittäin mallikkaasti. Mahtavaa!
Keikan jälkeen jaeltiin nimmareita taukohuoneen ovella. Voimainsa tunnossa oleva paikallinen keski-ikäinen mieshenkilö ei luultavimmin pitänyt tavastamme tehdä tuttavuutta kantaväestöön ja uhkasi vetää meitä oikein kunnolla turpaan. Tarkemmin kuitenkin syitä häneltä penättyämme vetäytyi hän ns. takavasemmalle joristen sekavia. Diagnosoimme tilakseen “maaniskänni” ja painelimme pakkaamaan kamoja.
Kivaa oli ja kotonakin oltiin jo ennen neljää, mikä ei aina ole itsestäänselviö. Uusiks!