”Tuliko keikasta sitten krapula”, tiedustan Antolta vanhalla keikkareissuvideolla. Tällä kertaa moista välttääkseni jätin bändien yhteiset jatkot Puuhalan-keikan jälkeen väliin, mutta jotenkin kummasti olut hiipi suoniini sen verran, että aamulla hieman puhallutti. Eihän siinä auttanut, kuin laittaa vissyä naamariin, syödä ja poiketa paikallisessa esittelemässä Antolle perinteistä ”kesäteatteria”. Noin Vehmaalle lähtemistä odotellessa.
Jossain vaiheessa iltaa Vorssi ponkaisi paikalle, joten laitoimme kamat autoon miesvoimin ja lähdimme siirtymään ”sinnepäin suunniteltua” reittiä pitkin kohti Vehmaata, tuota tähän asti huomattavan vähän koettua pitäjää. Matkalla kohtasimme niin Huovinrinteen varuskuntaa kuin Mynämäkeäkin ja lopussa kiitos seisahti, kun Vehmaan ”Ribbentrop” Ristentorppa ilmestyi näköpiiriimme. Paikka vaikutti oikein sopivalta menoomme ja meininkiimme, joten rykäisimme mööpelit Mazdan kyydistä esiintymistilaan, pystytimme, tsekkasimme ja siinä se. Tosin tila tuntui syövän äänenpaineen hyvin tarmokkaasti, joten subbariakin jouduimme luukuttamaan jo äärirajoilla; uusien kamojen hankinta pulpahti mieleen. Loppupeleistä kuitenkin äänentoisto saatiin jees-mallille, joten pääsimme joulunalusajan ensimmäiseen joulupöytään. Teki hyvvää, teki timmoo!
Aikaa oli kulutettavana ennen shöytaimia. Vaivasimme Vorssia kosolti kera ”ei mitään uutta” -arvoituksen, mutta kun miehen psyyke tuntui rapisevan lattiaa alemmas, päästimme hänet pahasta ja teimme kävelytutustumisen Vehmaan keskustaan. Mukavaa taajamahan se. Kun puoliyö lähestyi, oli aika ryhtyä rämpäyttämään. Käynnistimme meiningin mahdollisimman takuuvarman suomirock-henkisenä, mikä oli toimiva valinta. Paikalla ei ollut useampisatapäistä yleisöä, mutta pikkujoulujengi piti esimerkillisesti meininkiä yllä ja soittaminen oli jälleen kerran vallan nautinnollista! Vähän paremminkin ollaan joskus bändin toimesta vedetty, mutta kun edellisen yön olusiin nähden laulukin sujui ok, pitää olla tyytyväinen. Born To Be Wild tuntui tällä kertaa olevan ns. antikliimaksi, joten se tiputettaneen setistä pois ensi kerralla Vehmaan ollessa vuorossa. Muuten fiilis oli korkealla ja lopussa jouduttiin vielä suunnitelmien vastaisesti encorekin päräyttämään. Pitkä kuuma kesä ei kovin ajankohtainen ollut, mutta tuntui uppoavan. Kiitokset vaan ihmisille hyvästä tunnelmasta!
Settien jälkeen pistettiin aika vilppaasti kamat kasaan, jotta kotiin pääsisi edes suht’ inhimillisiin aikoihin. Kamat autoon ja matkaan. Vorssi pisti perinteitä noudattaen nahat silmiensä ylle. Antto joi pari olutta ja itse ajoin rohkeasti halki mutkaisten maisemien – kunnes tajusin tien olevan jäässä. Niinpä jostain välistä piti koukata oikein isommalle tielle ja lopulta pääsin kotiin turvallisesti. Hauska viikonloppu oli taaskin, ja eiköhän sieltä uusi keikkakin ole taas tulossa..