Saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta Orimattilalla on erityinen paikka sydämessäni. Nähkääs, siellä autoasentajien ja lähihoitajien puristuksessa aloin ymmärtämään stereokuvaa myös syvyyssuunnassa. Tästä kiitos maineikkaan Orimattila-instituutin musiikkiteknologialinjan, jossa sain viettää muutaman vuoden nuoruudestani. En pitkästytä lukijaa enempää tyhjänpäiväisellä nostalgialla, vaan siirryn itse asiaan, sillä nyt oli vuorossa jotain ihan muuta.
Orimattilassa oli siis kantrifestarit ja viikonlopun ohjelmaamme kuului siis esiintyä to & pe -alkuillasta Kantrien ulkolavalla aloittavana aktina, sekä to, pe & la myöhäisyöllä vastapäisessä Ravintola Tahto:ssa. Olimme siis jonkilainen house-, eli housubändi. Kiva!
Kantrien isohko lava kiihotti ja kivahan siellä oli kukkoilla. Pitkästä aikaa akustiset rummut ja hommat isollaan. Harmillisesti, molempina päivinä soittoaikamme ollessa todella aikainen, ei väkeä ollut alueelle juurikaan eksynyt. Mutta olipahan kivaa ja tulipahan pyyhkästyä. Vorssin tempotkin olivat molemmilla keikoilla kuin nuorella Eric Carrilla Kissin Unmasked-kiertueella 1980. (lue: kiivaat) KIVA!
Torstain ja perjantain iltakeikat pyyhittiin oman näkemykseni mukaan jonkinlaisessa ihmeellisessä taantumuksen usvassa. Tempot laahasi ja joka jätkäjätkä oli vähän kohmekohmeessa. Ei kai tässä vielä aleta rutinoitumaan? Vastahan tässä hieman patinoitu. Noh, pienehköllä itsetutkiskelulla tilanne korjaantuikin lauantai-illalle, kun vuorossa oli perinteisempi kahden setin veto. Homma oli Manowar-termistöllä agonyn sijaan ecstasy!
Oheen luettelen vielä ranskalaisin viivoin murto-osan lukemattomista huomioista viikonlopun ajalta:
– ruokapuoli oli jälleen uskomattoman hyvää – kiitos Tahto!
– Tahto:n artistimajoitus oli myös mitä toimivin safariaanisesta lämpötilasta huolimatta
– Dave Lindholm pyyhki suvereenisti pöytää kaikilla muilla festarien esiintyjillä
– em. artistin erikoisroudarimiesmään puhui meille hymyillen niin kiivasta helsinkiä, että puolet meni yli kuulan ja kikkaran
– orimattilalaisnuorison pillurallikulttuuri alkaa saavuttaa jo sairaalloisia mittoja
– menneiltä päiväkirjoilta ja youtube-videoiltakin tuttu miksaaja-MARKKU pakkaili tottuneesti “dromedaaria” Heikki Silvennoisen Ivecoon
– Yö on Yö ja Kiss on Kiss, mihinkäs se koira raidoistaan…
– Ville “Sai siinä eilenkin ollasSAAtana!” Vorssi uhmasi järjestysmiehiä – ROK ROK!
– siihen nähden, että takahuoneen virvoitusjuoma-astia oli ehtymätön, orkesteri käyttäytyi esimerkillisen maltillisesti – voi taantumuksen perkele!?
– lisäksi mainittava, että yhdessä ohikiitävässä hetkessä Villellä oli paita ja Vilillä ja Antolla ei – aika pysähtyi, siirtyi vuoret paikoiltaan
Kyllä oli erikoista ja kivaa ja erikoisen kivaakin. Reissun kruununa pyyhkäistiin vielä Vilin kanssa Duo Kovaralli-keikka Kultajyvässä, mutta siitä ei muistu mieleen muuta kuin tyttömäinen hihittely. HIHI!
Pitäkää ittenne kesämiehinä!