Bilebändin päiväkirja

Vuoden viimeisiin keikkoihin ennen joulua liittyi äärimmäisen spesiaali tilanne: Antto oli viimeistä kertaa astumassa kanssamme lavalle The Coveralls -jäsenenä. Näiden haikeiden tunnelmien ilostuttamiseksi olimme päättäneet porukalla juhlistaa Anton The Coveralls -taivalta ensimmäisen keikan yhteydessä.

Perjantaina kokoonnuimme treenikselle ja perinteisten roudauskommervenkkien muodossa hoidimme itsemme kamoinemme Ilonaan ja pystytimme kamat tutulle lavalle. Soundit olivat helposti kunnossa ja pääsimme avaamaan illan vapaa-aikaosuuden Villisiassa bändiruokailun parissa. Ruoka maistui ja sen jälkeen kävin nopsaan kotona hankkiutumassa eroon autosta. Armaat bänditoverini olivat siirtyneet uudistuneeseen Henkkaan, missä olikin mukava tunnelma ja vähän tuttuihinkin törmättiin. Juomatkin maistuivat. Rupatteluiden (ja erään känniääliön perushäirinnän) jälkeen ehdimme vilkaista hieman illan funkbändiä, joka leipoikin mukavalla otteella saksofoneineen päivineen. Sitten kohti omaa keikkaa.

Perjantain Ilona-yleisö otti meidät hyvin vastaan ja painoimme hyvin klassisen The Coveralls -ysikymppisen, missä intensiteetti tuntui olevan aivan mukavasti kohdillaan ja mieltä lämmitti myös useat yleisöstä löytyneet tuttavamme, joista vähintään osa oli paikalla nimenomaan juhlistamassa Anton viimeisiä coverkoitoksia. Onnistuneen keikan jälkeen kokoonnuimme London-puolelle juomaan vielä parit kaljat ja juttelemaan hämmentäviä. Olisin kernaasti lähtenyt jatkamaan johonkin rupattelubaariin, mutta porukalla tajusimme, että kello on sangen paljon ja moisia ei ole enää järkevästi auki. “Ilta” alkoi siis olla lopussa, joten otin taksin kotiin. Olin päättänyt olla palelematta bussipysäkillä hetkeäkään, näet.

Seuraavana tsekkejä ei kummemmin tehty. Anton kanssa kävimme ennen keikkaa mulkaisemassa meininkiä Sohossa ja Nordicissa, minkä jälkeen kokoonnuimme Ilonan bäkkärille. Ennen meitä heitti pikkusettinsä Hovimuusikko Ilkka. joka vaikutti sangen luonnikkaalta heppulilta. Siitä en tiedä, oliko yökerhoympäristö juuri hänen esiintymispaikkansa? Painoimme taas oman 90-minuuttisemme positiivisen rutiinin ajamina ja meininki oli vähintäänkin kohdallaan, yleisö toimi tänäkin viikonloppuna aivan erinomaisesti! Kiitos!

Koska joulu ja aukioloton sunnuntai painoivat päälle, jäimme roudaamaan keikan jälkeen ja kuskina toimi Jony “Vainaa” Oittinen. Lopulta kamat olivat treeniksellä, Antto jätetty viimeistä kertaa The Coveralls -jäsenenä kotiovelleen (helvetti sentään, se päivä koitti oikeasti!) ja sitten kutsui uni.

Kiitos Ilona! Kiitos Tampere! Kiitos Ansso!

-Vili