Pääkaupunki(seutu) on ollut orkesterillemme melkoinen musta piste – julkisilla keikoilla olemme sillä suunnalla olleet hämmästyttävän harvoin. Kirjaimellisesti Helsingissä edellistä The Coverallsin baarikeikkaa oli todistettu helmikuussa vuonna 2011. Oli siis aikakin päästä Helsinkiin! Illan keikkamestasta meillä ei ollut verkkostalkkausta kummempaa kokemusta, joten uuden äärellä todella oltiin.
Lastasimme auton täyteen muljuttimia ja muita asiaan kuuluvia artikkeleita, minkä jälkeen Enterprise-kulkimen keula kääntyi Helsingin-motarille. Jutut olivat sen verran omissa sfääreissään jo kamojen lastauksessa, että ulkopuolisella tarkkailijalla olisi voinut olla aivot solmussa. Kuskina toimi Antto Tuomainen, en kyllä edes muista miksi. Hyvin toimikin, sillä parkkeerasimme auton kadulle Torni-hotellin eteen juuri passelisti. Ensikosketuksemme keikkapaikkaan oli hieman arveluttava: mesta oli melko lailla pieni, eikä varsinaisesti tehty kokonaisen bändin esiintymismestaksi. No, ryhdyimme töihin: roudasimme varastosta lavaelementit (“lavalle” mahtui Jonin rummut), jätimme kielletyt savukoneet autoon, mahdutimme PA-laitteiston jotenkin tilaan ja löysimme vielä paikat muillekin soittajille. Hyvä! Tsekki sujuikin ongelmitta ja kun ruoka maistui ja hanatuotteetkin löytyivät käyttäjilleen, kaikki vaikutti aivan hyvältä. Tai ainakin melkein.
Illan suurin esiintymiseen liittyvä murheenkryyni oli samaan aikaan televisiosta tullut MM-lätkäpeli Ruotsi-Suomi. Sen ääreen en valunut itse, vaan kävin hieman dallaamassa mukavassa kesäkelissä kylpeneen Helsingin kaduilla. Tulin takaisin vasta niin, että showtime alkoi olla jo hyvinkin lähellä. Tässä yhteydessä pitää muuten mainita, että on aivan TODELLA mahtavaa, kun showtime on jo yhdeksältä illalla. Ilona-tyyliset aloitukset 00.30 tai jopa 01.00 ovat täysin järjettömiä. Kun keikka loppuu jo yhdeltätoista, kotiinkin on vielä kiva lähteä roudauksen jälkeen ajelemaan.
Mutta palatakseni asiaaan, kun sitten lähdimme starttaamaan settiämme, “livepuolella” oli paikalla lisäksemme viisi yleisön edustajaa. Tilanne oli ehkä hieman hämmentävä, mutta ainakaan omalla kohdallani ei mitenkään masentava saati potuttava. Polkaisimme setin käyntiin ja soitto soljui aivan hauskasti ja mukavasti(, toki tietenkin pakollisten virheiden ryydittämänä). Muutamat olivat tulleet katsomaan nimenomaan meidän keikkaamme, joten biisit palkittiin toki vähintään aplodein ja pikku hiljaa työmme alkoi kantaa hedelmää. Hotellin ovesta kulkevat kuulivat musisointia ja poikkesivat sisälle, pikkuruiselle tanssilattialle ilmaantui liikettä ja bileet olivat käynnissä! Hienoa! Toinen setti oli jo huomattavasti ensimmäistä juhlavampi ja ilta voitiin päättää hyvillä mielin. Pistimme näppärästi kamat kasaan ja siitä Enterpriseen, jonka keulan suuntasimme Tampereelle, nyt minun ohjastamanani. Joni unohti keikan lomassa olevansa autolla liikkeellä, joten heitin miehen kotiin. Ajokuntoa kun ei välttämättä olisi löytynyt. Aamuyöhön poistuessaan hän havaitsi “täällähän on paljon lintuja”. Kehotin päästämään ne pois lähtiessään.
Helsingin-visiitistä jäi hyvä maku ja toivottavasti lisää on luvassa. Kiitos!