Retkueemme korkkasi osaltaan Jyväskylän jo heti vuoden 2011 alusta. Meininki oli mainio ja henkilökuntakin vakuutti, että asiaan palataan. Niinpä olimmekin hämmästyneitä, kun uutta keikkaa ei meinannut kuulua. Mutta vihdoin se tuli. Innolla matkaan, siis! Enterprise peruslastausten kautta kohti orivesiä, jämsiä ja korpilahtia. Ajoin koko matkan, koska olen maailman kovin jätkä.
London löytyi vaivatta, ovet saatiin auki ja audiohommat kuntoon. “Ei paljon audiohommat kiinnosta, missä on viinaa”, oli kuulemma Tauski kerran todennut vastaavista.
Kaiken ollessa valmista keikkaan, panuimme tutuin otteen Cumulus-hotellille. Ansso meni kyselemään parkkipaikkaa. “Ei teille mitään huonetta ole ja koko hotelli on täynnä”, sieltä kerrottiin. No, asia selvitykseen ja pian saimmekin saunallisen kaksion, mikä kelpasi tasoisellemme orkesterille mainiosti. Kohta olimmekin taas liikkeellä. Locosiin muusikkomurkinalle. Ville kärsi keuhkoputkentulehduksesta ja halusi jotain tulista. Ja minttufernetin. Komppasin.
Sitten Londoniin. “Huh”, sitä taas tuumasi yökerhoa joutuessaan käymään normikansan helpotushotellissa. Yhellä puolella tosin soi Maideni useaan otteeseen. Yllätyksenä tuli se, että keikkaa vähän viivytettiin. Eka kerta, hei!
Painoimme roottorit käyntiin kellon lähetessä yhtä ja pistimme menemään kuin pervitiiniä nauttineet mangustit. Vorssi pannutti, Ansso melttosi tukkansa takaa ja mää tein parhaani pysyäkseni vauhdissa. Hyvinhän se meni! Pidettiin taukokin. Väkeä oli mainiosti ja meno olis sen mukainen. Parhautta! Toka setti tarjosi hyvin kaupaksi menneen hittikimaran encoreineen ja sen päälle kelpasi rauhoittua takahuoneessa oluen parissa. Pienet jatkotkin pidettiin ja yllättäen ensimmäinen väsyjä oli päiväkirjanikkari.
Aamulla Vorssi hiipi aamupalalle, kysyi seuraa. En irronnut. Tuntia, paria myöhemmin kömmin ylös ja lähdin kaupungille tekemään sitä mitä rokkimies osaa parhaiten, eli shoppailemaan. Sanomattakin lienee selvää, ettei mukanani ollut juurikaan artikkeleita palatessani. Kun olin ehtinyt metrin päähän huoneemme ovesta, Vorssi soitti “missä sää oot”. Menin näytille. Anssokin sieltä heräili, joten pian oli aika hetken, jota olin jo puolitoista vuotta odottanut: pääsisimme käynnistämään päivän Sohwin aterioiden äärellä! Saku Tume piristi päivän, appeet maistuivat ja meininki oli hyvä. Hotellilla emme voineet olla katsomatta “Masa melttoo”- ja “Mäikyn kanssa seinäjokiselle grillillä” -videoita. Sitten Vorssi jo nukkuikin. Me katsoimme Anton kanssa omia videoitamme, kuten vain riutunut coverbändi voi tehdä. Orkesterimme suosittelee myös “Taistelu-Jaska” -tuotoksia. “Hän oli rakastettava kuin mies, mutta silti teki mieli lyödä häntä turpaan kuin naista”.
Sitten jäivätkin jatkot vähiin, kun muusikot painuivat pehkuihin yksi toisensa perään. Aamupalapöydässä pyydettiin nimmareita. Roudatessa Londonin lattia lainehti lasinsiruista. Jyväskylä jäi taakse. Helvetin hienoa, otetaan uudestaan!