Bilebändin päiväkirja

Kävimme ensivisiitillä Zonessa heti alkuvuodesta ja huomasimme sen oitis meidän paikaksemme: kovaa meininkiä ja mukava viikonloppu. Tietenkin meille etelän vetelille Rukan maantieteellinen sijainti asettaa haasteensa, sillä autossa istumista riittää. Tämänkertainen keikkareissu ajoittui kuitenkin mukavasti talven sijaan ruska-aikaan, mikä teki itse matkaamisesta huomattavasti miellyttävämpää.

Tapasimme jo ennen aamuyhdeksää residenssini pihalla Jonyn kanssa jouduimme heti kärkeen ihmettelemään läheisellä suojatiellä auton alle jääneen pyöräilijän hoitotoimia. Näytti pahalta, mutta lehtitietojen mukaan loukkaantunut toipui. Tarkkana liikenteessä niin pyörien kuin autojenkin kanssa!

Treeniksellä pakkasimme auton ja kohtasimme viikonlopun basistimme, vanhan kunnon tuuraajan Timba Koillisbumban. Timba oli onnistuneesti saanut järjestettyä elämänsä niin, että pääsi jeesaamaan meitä täksi viikonlopuksi, mistä suurkiitos miehelle! Paikat Enterprise II -kulkineen sisuksissa jakautuivat kuin itsestään: Timba taka-Mordoriin, meikäläinen apukuskiksi ja Jony “Miksi sinä ajat aina pitkät matkat?” Oittinen ohjauspyörän ääreen.

Matka oli odotetun pitkä, eikä yli 700-kilometrinen taival todellakaan käynyt käden käänteessä. Oulussa napattiin vähän kiinalaista pöperöä kupuun (Timba tyytyi sukulointiin) ja Rukatunturia noustiin ylös suunnitellusti hieman ennen kahdeksaa, kun aurinko alkoi tehdä laskuaan. Maisemat olivat komeat ja poroja tarvitsi väistellä vain hieman!

Perillä pystytimme ilman suurempia säätöjä kamamme ja teimme soundcheckin. Kaikki oli mallillaan, joskin äänekkään yleisön (ja karaoken!) Zonessa äänentoistomme olisi saanut olla vähän voimallisempikin. Pärjäsimme kuitenkin kamoillamme tälläkin kertaa. Valmistelun jälkeen nautimme grilliruoasta ja majoituimme tällä kertaa huoneistoon aivan ravintolan yläpuolelle.

Keikkojen oli määrä alkaa puoli yhdeltä, joten valmistauduimme sen tuloon kuka mitenkin. Itse kasailin käyttökuntoon pienellä kontrollerikiipparilla varustettua mobiilistudiotani (jotta biisiluonnoksia voisi hahmotella keikkareissuillakin), Timba viihtyi espanjalaisen (!) tv-sarjan parissa ja Jony todennäköisesti sometti. Valehtelisin, jos väittäisin, että en avannut kertakaan myöskään Civilization-peliä.

Keikalle oli helppo siirtyä majoituksesta – keikkavaatteet suoraan päälle, vesituoppi “takahuoneesta” mukaan ja lavalle. Sitten pelit soimaan. Ensihavaintona saattoi panna merkille, että väkeä oli hyvin paikalla! Toisena olikin helppo huomata, että porukka oli liikkeellä hyvällä fiiliksellä ja lähti mukaan mekastukseemme alusta alkaen. Koko kattauksemme tuntui olevan iskukykyinen, joskin tulimme siihen tulokseen, että kappale nimeltään Että mitähän vittua ei tuntunut iskevän yleisöön aivan äärimmäisesti. Tähän saattoi myös vaikuttaa se, että ennen biisin alkua Jony joutui korjailemaan hieman bassorumpuaan ja kerroin sen “Neumann ja keksit” -vitsin, tiedättehän.

Keikka päättyi Rappiolla-encoreen hyvällä fiiliksellä. Suorimme Timban kanssa suoraan nukkumisporukoihin, joskaan ihan heti ei uni tullut silmään kuunnellessa seinän takaa kantautuvaa karaokejodlausta.

Heräsin tapojeni mukaan turhan aikaisin korkeintaan välttävien yöunien jälkeen, mutta yllätyksekseni aamupalalle seuraksi lähtivät molemmat bändiveljekset! Vapaa-ajanvietto ennen keikkaa olikin sitten ehkä parasta ikinä. Pienen aamiaissulattelun jälkeen otimme suunnan koko poppoolla kohti Kiutakönkään vesiputousta, missä kelpasikin ihmetellä kotimaisen luonnon komeutta, varsinkin kun sää suosi sekin.

Palattuamme tältä autoreissulta, lähdimme suorittamana luontohommailun toista osuutta. Vuorossa oli Timon masinoima vaellus läheiselle Valtavaaralle. Täytyy sanoa, että tällaiselle jopa jonkun verran urheilevallekin ihmiselle paljon korkeuseroa sisältänyt patikointi oli suht vähäisistä kilsamääristään (olisiko ollut 6-7) huolimatta oikeasti rankahkoa ja hiki todella tuli. Maisemat Valtavaaran laelta olivat kerrassaan upeita, joten reissu kannatti tehdä!

Iltaohjelmaan kuului vielä mm. saunaa, lepäämistä, syömistä ja pikainen soundcheck, mutta kaikkiaan lauantai vilahti mainiosti. Showtime oli jälleen 00.30 ja keikka kerrassaan mainio. Olimme koittaneet kasata selkeästi erilaiset kattaukset molemmille päiville ja vaikka ehkä perjantaina oli vieläkin hullumpi meno, lauantaina saatiin paremmin kiinnitettyä sama yleisö koko keikan ajaksi tanssilattialle. Hyvä me! Hyvä yleisö! Hyvä Zone! Viimeisenä paiskottiin vielä Tapsa-klassikko menemään ja keikasta jäi mainio fiilis.

Keikan jälkeen kutsui sänky ja nukuimme aamuyhdeksän herätykseen asti, minkä pystyimme. Sitten aamupalaa, roudausta ja nokka kohti kotia. Otin ajovuoron ja ihmetyksekseni ajoin ilman suurempaa potutusta koko matkan Tampereelle asti.

Kiitos Ruka! Kiitos Timba! Kiitos kaikki!