Bilebändin päiväkirja

Alkuvuosi elettiin suunnitellusti hiljaiseloa, mutta pariinkin otteeseen korona-aikoina siirretty Vammalan Seurahuoneen keikka saatiin vihdoin toteutettua! Meillähän on ollut jo vuosia lämmin suhde Sekeen ja oli hienoa päästä taas saamaan suhteeseen uutta kipinää hiljaiselon jälkeen. Oltiin treenattu ja kaikkea.

Matkaa taitettiin omalla Enterprise II:llani, joten Tretja kyytiin, kamat kyytiin, Jouni-vainaa kyytiin ja Vammalaan. Sitten setit pystyyn ja – kiitos pidettyjen PA-treenien – taisimme soundillisesti(kin) kuulostaa paremmalta kuin koskaan. Jee! Saimme myös ruokaa, minkä jälkeen Tretja vääntäytyi nokosille ja me Jonyn kanssa bäkkärille, missä keskustelimme ulkopolitiikasta, rakettimoottorien polttoaineiden tehosuhteista sekä modernin taiteen vaikutuksesta Suomen eri alueiden sosio-ekonomiseen luonteeseen.

Se, mikä oli illassa hienointa, konkretisoitui heti ensimmäisen biisin startatessa. Oli kuin taukoa ei olisi ollutkaan: ihmisiä yleisössä riitti ja jengi oli mukana alusta alkaen – mahtavaa! En tiedä sitten, olinko rakentanut ensimmäisen setin jotenkin väärin, mutta olin sen jälkeen aivan naatti ja ainakin Tretja yhtyi näihin tuntemuksiin. Yleisön virralla kuitenkin jaksoimme vielä painaa loppuun asti ja meininki pystyi mahtavana. Kiitos Vammala ja Seke!

Aamupäivällä valittelimme fyysisten ponnistuksen jälkiä kuin emme olisi päivääkään yli 80-vuotiaita. Raihnaisina laitoimme kamat nippuun ja ajoimme kohti Tamperetta.

Ihan helvetin hyvä aloitus. Seuraava Seke on jo kalenterissa!

– Vili