Kun yksityistilaisuuksien sekaan saatiin julkisiakin keikkoja, päästiin kivasti tutuille ja hyviksi havaituille mestoille. Kuten Vammalan Sekelle. Vaan nythän oli perjantai, käykö perjantaisin porukka ravintelissa?
Keikkaviikonloppu oli monella tapaa kuin vuosien takaa. Luvassa kunnon tuplakattaus ja kun äänentoisto löytyi molemmista esiintymispaikoista talon puolesta, olimme liikkeellä vanhalla kunnon “Enterprise II” -keikkaratsullani. Come on!
Ensin poimin kyytiin Tretja “Juha” Juhakovin residenssiltään, mistä jatkoimme treenikselle pakkaamaan. Taisimme lopulta muistaa ottaa kaiken kyytiin. Sittemmin myös Jonyn Nokialta. Matka Sastamalan ytimeen on mukavan lyhyt, joten kohta olimmekin kantamassa kamojamme Seken portaita ylös. Tsekki oli mukavan rauhallinen, joten pääsin vielä pikkaisen tsekkaamaan kotona varmistamia uuden Kemper-kitaraetuasteeni säätöjä. Nyt soi hienosti. Aijjai, kun kuulosti hyvältä!
Tsekin jälkeen saimme hyvää ruokaa ja kelpasi olla. Tretja painui ottamaan torkut, Jonysta en edes tiedä, ja itse suuntasin käevlylenkille halki talvisen Vammalan. Oli mukavan raikasta ja sen jälkeen olut maistuikin hyvältä. Lavalle hyppäsimme tasan puoliltaöin.
Ja katso: oli pikkujoulun juhlintaa ilmassa ja paikalla oikein mukavasti väkeä! Yleisö hyppäsi mukaamme ensitahdeista lähtien ja vaikka bändi tuntui välillä itse kunkin soittajan toimesta vetelevän mitä sattuu, meininki oli kohdallaan alusta loppuun.
Soitimme kaksisettisen kattauksen, jonka välillä sain jotenkin hukattua langattoman kuunteluni vastaanottimen niin, että toisen setin alku hieman myöhästyi. Lopultahan laite löytyi aivan normaaleilta sijoiltaan… ehkä tämä kuvastaa illan yleisen kömmähtelyn ilmapiiriä.
Säätämisestä huolimatta yleisö oli ilmeisen tyytyväinen toimitukseemme ja sama toisinpäin! Yläkerta suljettiin aika pian keikan jälkeen ja ehdimmekin pakkailla kamoja keikasta toipuen ja juomia nauttien. Ilta päättyi luonnollisesti Seken kellaridiskoon, missä tapahtuu hämmentäviä asioita.
Hyvä Vammala! Joka kerta!
– Vili