Lienee tse-tse-top-kärpänen iskenyt supertroikkaan kun kaikki olivat tuhannen uuvuksissa. Viime keikastakin oli viikkotolkkuja. Lääke lienisi enempi keikkaa, vähempi aamuherätyksiä. Tänä iltana olisikin kunnon valvontaurakka Henkan kiukkuisilla aloitusajoilla. “-Teillähän on tänään keikka! Moneltako alkaa? -Huomenna.” Vaan eipä moiset hetkauta kun ollaan vielä nuoria ja notkeita.
“Se Mike taitaa olla aikas englanninkielishenkinen”, totesi Vili illan miksaajasta kun paineltiin Henkkabaariin ääntä tarkastamaan. Olihan se. Vaan hyvin sointui soundit lontoolaisellakin kommunikoinnilla. Tsekin jälkeen hajaannus koteihin. Ville tosin ei ihan sinne asti päässyt.
Takahuoneautotallin kaivonrenkaalla haisi kusi. Se ei keikkaa haitannut. Pari settiä perusräimettä. Baarissa oli alihankintamessujen bilehankkijat joita ei juuri tanssi kiinnostanut, mutta tunnelma oli positiivinen ja nuorisompi juopporemmi hoisi liikehdinnän. Kivaa oli! Keikan jälkeen ei kukaan muistanut valitella väsymystään ja Villekin jatkoi kanssani aamuvuorobusseille. Ihanaa taas, veljet siskot ja ne herkummat serkut!