Olin ollut edellisenä iltana toisen bändin keikalla, joten heräsin tamperelaisesta hotellista pirtsakkana neljän tunnin makeiden yöunien jälkeeen. Mikään kiirehän ei olisi ollut, mutta kun ei kerran aamulla saa nukuttua pitkään, niin ei saa! Bottalla piti tosiaan olla vasta myöhään, joten aikaa piti tappaa jotenkin. Sopivasti osui sitten kohdalle TamU – AC Oulu -liigacupmatsi, jonka jälkeen painuimme vielä Vorssin kanssa Nekalan Wanha Tappi -ravinteliin appeelle. Oli erittäin hyvää se.
Varsinainen keikkareissu käynnistyi tämän jälkeen siinä viiden, puoli kuuden korvilla. Roudasimme Vorssilla säilytyksessä olleet kamamme autoon ja koukkasimme keskustaan hakemaan Ansson kyytiin. Tämä astui Matukkaan ja lähdimme matkaan. Ajoimme yhdellä pysähdyksellä tylsääkin tylsempää moottoritietä Helsinkiin. Ensimmäisen kerran käännyttiin Kampissa. Kirjauduttiin hotelliin, mistä jatkettiin pelipaikalle. Saimme ruokaa ja täyttymysolojen takia nähtiin ihme: The Coveralls -soittajat vetivät kaikki salaatin! Nyt oli nähty kaikki.
Kun stand-up-koomikot lopettelivat settinsä, oli pikaroudauksen aika. Kamat sisään, auto parkkihalliin, kiireellä soundit kohdalleen. Aikaa ei liiaksi ollut. Liiaksi sitä ei käytettykään. Kaikki saatiin kuntoon. Marraskuun alku tuntui jytisevän ja itsekin kuulimme asioita. Hyvä!
Sitten saatoimme vetää henkeä arvomme mukaisessa “Snellman”-kabinetissa. Meille oli tuotu myös olutta. Viinipullomme oli selvästi nautittu komiikkaväen toimesta, muttemme siitä jaksaneet kiukutella, varsinkin kun Ville oli päättänyt (vielä tässä vaiheessa) olla alkoholittomalla linjalla.
Keikka starttasi kenties joskus puoli yhden maissa. Paiskoimme vajaan tunnin setin. Olimme arponeet porukalla settilistan kuntoon ruokaillessamme, mikä ei ollutkaan maailman yksinkertaisin homma, varsinkin kun emme olleet oikein tietoisia mestan vakikävijäin olemuksesta. Päätimme yrittää lähestymistä bailaushenkisesti, ehkä myös “vähän vanhempaan makuun”. Oikein meni bailaushenkisyys (siis tanssittavampaa matskua), väärin arvattu ikärakenne. Paikallahan oli nuorta porukkaa. Vaan ottivat meidät hyvin vastaan heti ensitahdeista. Pop-musiikkia ja Viimeinen -aloitusparivaljakko toimi. Antikliimaksi oli ehkä Born To Be Wild, jonka aikana eniten surffattiin ympäri baarin muita osia.
Väliaika vedettiin henkeä. Vähän oluttakin. Sitten takaisin kehiin. Meno jatkui hyvänä. Esim. Hot ‘n Cold toimi mainiosti, kuten yleensä aina. Vedimme pikästä aikaa myös kappaleen Mä haluun viihdyttää. Sössin sen kitaraosuudet täysin ja häpesin. Rakas omistettiin 40-vuotta täyttäneelle Jari Litmaselle. Monta presidenttiä, yksi Kuningas! Encorea taputettiin jonkin verran, hämmennyin kun pojat pitivät itsestäänselvänä, että vielä vedetään. No vedettiin sitten. Ei tippa tapa -päätöksen jälkeen oli jo hiki. Disco lähti pauhaamaan. Panimme kamat kasaan.
Hotellilla olimme väsyneitä poikia. Ainakin Vorssin kanssa nukuimme pian kuin pienet porsaat. Me sitten heräsimmekin aamupalalle, Ansso ei. Kellään ei ollut krapula. Roudasimme kamat autoon, ajoimme kotiin. Kivaa oli.
Tästedes pyrimme keikkailemaan Helsingissä useammin kuin kerran seitsemässä vuodessa!