Bilebändin päiväkirja

Heräsin tapojeni mukaisesti ja toiveideni vastaisesti aikaisin. Kerrankin tuli lähdettyä oikein ulos, missä kevätaurinko lämmitti ennenkuulumattomasti. Ihmiset olivat löytäneet terasseille ja elämä hymyili. Näin linnoituksen ja sataman. Sen jälkeen näin kaksi karvaista kollegaa ja muutamia kymmeniä piuhoja ynnä auton pakkaamista. Otin ajovastuun, vaikka ajokuntoisia oli matkassa tällä kertaa kolmin kappalein. Matkaa vauhditti Alivaltiosihteeri.

Möysän Esso vaikutti jo ensinäkemältä oikein hauskalta paikalta ja mainiolta konseptilta. Vastaanotto oli perin mukava ja kohta olimmekin valloittaneet lavan härveleinemme ja pikatsekin jälkeen ruoka ja olut maistuivat. Ja mikä parasta, keikan aloitusaika oli jo kello 21! Tässäpä malliesimerkki siitä, että ihmiset voivat olla liikkeellä vähän aikaisemminkin. Miksi te baarinpitäjät ette yleensä anna sille edes mahdollisuutta? Ainoana miinuksena oli jälleen PA-kamojemme toispuoleisuus, mistä täytyy ottaa selko tuonnempana.

Polkaisimme ensimmäisen setin käyntiin Pop-musiikilla. Kansaa oli tullut paikalle ihan mukavasti, joskaan ei missään nimessä tungokseksi asti. Yleisön reaktio kuitenkin yllätti: musiikkia kuunneltiin ja aplodit olivat raikuvat. Kiva! Painoimme setin ilman suurempia kommelluksia, minkä jälkeen pääsin mainostamaan henkilökunnan ohjeistuksesta munajahtia. Tauon jälkeen palasimme Lootusasennon kera estradille ja meininki jatkui hyvänä. Tanssimaankin väen saimme, vaikka töitä se hieman vaatikin. Encorea vaadittiin myös, ja sen tarjosimme. Oikein kiva keikka!

“Pääsen sitten aikaisin nukkumaan”, olin koko päivän uhonnut. Paskat! Afterski käynnistyi jo Essolla esim. tussiviiksien viihdyttämänä ja jatkoimme vielä Ten Dollarsiin jatkamaan. Antto esitti iskelmää, minä Sentencediä. Mutta hauskaa!