Bilebändin päiväkirja

Uuden vuoden ensimmäiset keikat sisälsivät paljon epätavallista ja jännittävää: Zone oli meille täysin uusi keikkapaikka, uusi basistikokelaamme Herra X pääsi ensimmäiselle The Coveralls -reissulleen ja muuten sangen miellyttävien lähtökohtien seassa oli myös pieni mörkö. Ajomatka Rukalle kun on melkoista tervanjuontia. Pakkasta oli reilusti perjantaisena aamuna, kun Jony saapui pihaani puoli yhdeksältä aamulla, mikä ei ole mukava keikkallelähtöaika, jos keikan alkamisaika on 00.30. Siitä jatkoimme ottamaan Herra X:n kyytiin ja ei kun treenikselle pakkaamaan kamat Enterprisen uumeniin. Herra X majoitettiin takapenkin Mordoriin. Jyväskylän tienoille heräsimme siihen faktaan, että olimme poikkeuksellisesti jutelleet (vähän asiaakin) koko alkumatkan: tätä se uusi matkaseura teettää!

Ajomatka oli pelätyn pitkä. Positiiviseksi puoleksi voitiin laskea kuulas talvi-ilma, joka maalasi varsinkin pohjoisemmassa silmiemme eteen melko postikorttimaisia näkymiä, kunnes vääjäämättä aurinko paino mailleen ja Suomussalmella pysähdyimme “päivän leikkeille” tämän tapahduttua. Kuskina toim luonnollisesti Jony “Miksi sinä ajat aina pitkät matkat” Oittinen. Onnekseni. Loputtomalta tuntuneen kilometrimäärän jälkeen saavuimme Kuusamoon ja viimein Ruka siinti silmissämme. Ei muuta kuin morjekset tiskiin ja kamat lauteille. Lähes olemattomat hiukseni harmaantuivat entisestään kun huomasin kitaraetuasteeni virtalähteen hajonneen. Onneksi kyse oli vain siihen kuuluvasta Suomi-sähköadapterista ja korvaava osa löytyi myynnistä naapurihotellin respamyymälästä. Huhhuh! Muutoin saimme hommat valmiiksi kommeluksitta ja uusi mies bassoineen ja lauluineen tuntui istuvan sointikuvaan mukavasti.

Liikaa aikaa ei jäänyt ennen kuin klo 21 piti olla valmista, mutta ehdimme sopivasti ja pääsimme nauttimaan virkistävät tuopit ja täyttävät grilliruuat. Showtimeen (00.30 siis) oli vielä aikaa, joten otimme seuraavaksi haltuun majoituksemme tunturin alapuolelta. Huoneisto sopi hyvin arveluttaviin tarkoitukseemme ja valmistauduimme keikkaan lähinnä lepäillen. Pienestä nuutuneisuudesta huolimatta suuntasimme innolla keikkapaikalle kävellen melkoisen raikkaassa ulkoilmassa noin kilometrin matkan ylämäkeen.

Zonessa meininki näytti lähteneen jo kunnolla käyntiin. Osalla asiakkaista alko vauhti kiihtyä toden teolla ja vähän jo pelästyin, kun löysin oitis lavalta sinne heitetyn täyden juomatuopin – sisältö tietenkin levinneenä. Onneksi järjestyshenkilökunta muun pätevyytensä lisäksi asensi myös mellakka-aidat käyttöön – ne osoittautuivat sittemmin sangen tarpeellisiksi.

Aloitimme keikan sovitusti ja tajusimme oitis, että äänentoistomme oli asetettu aivan liian pienelle. Nyt yleisössä oli ääntä ja meininkiä, joten myös ensiksi mainittua piti annostella kunnolla takaisinpäin! Yleisö lähti mukaan hyvin ensi biiseistä lähtien ja oli pakko todeta myös, että sovittu 75 min setti oli juuri sopivan mittainen bilekeikalle. Jos itse saisin päättää, suosisin tätä monasti perinteisemmän 90min kattauksen sijaan! Herra X sujui muutamista sangen ymmärrettävistä kömmähdyksistä huolimatta erinomaisesti tehtävässään. Raikuvaa taustalaulua, tiukkaa bassottelua – ja showmiehen elkeet alkoivat jo paistaa läpi, vaikka keskittyä itse suoritukseen varmasti vielä piti meitä “konkareita” tarkemmin. Mainiota! Yleisö sen kuin jatkoi sekoamistaan illan edetessä ja lopussa meininki oli jo sen verran kuumaa, että pelkäsin mellakka-aitojen hajoamista! Hyvää yhteislaulua, kiitos!

Keikan jälkeen piti hetki sulatella ensimmäistä yhteistä keikkaa ja nauttia pari virvoketta. Puhuimme melodisesta death metallista, laulamisesta ja kaikenlaisesta. Sitten totesin ajan olevan kypsä itselleni viimein nukkua, muut jäivät vielä nauttimaan Zonen humusta toviksi.

Aamulla heräsin erittäin huonosti levänneenä yhdeksältä ja kun aamupalojen ja ajantappojen jälkeen en havainnut tovereissani merkkejä heräämisestä, lähdin reippailemaan Rukan kylälle. Se oli tälläkin kertaa äkkiä nähty, joten kävin hiihtomatkailuhengessä nauttimassa Zonessa yhden minttukaakaon. Tällöin paikalle saapui myös Herra X, joka oli reippaasti päättänyt herättyään suunnata laskettelurinteeseen. Seurasin miehen lähtöä hissin viemäksi ja palasin lämmittelemään kotoiseen huoneistoomme.

Seuraavan kerran törmäsimme porukalla kun menin syömään Coloradoon, Jony tuli seuraksi nauttimaan juomaa ja Herra X palasi rinteestä. Siitä menimme tekemään “varmistavan toisen päivän tsekin” ja kohta olimmekin taas kämpillä lämmittämässä saunaa. Illan seuraava koitos olikin sitten rattikelkkarinne, jonne lähdimme suurin odotuksin. Tämä uusi innovaatio oli kuitenkin osoittautunut liian suosituksi, eikä meille riittänyt kelekkaa. Perkele! Siitä suivaantuneena kävimme bändiruokailussa ja sitten sauna lämpesi uusiksi. Tai ensin ei lämmennyt, koska Rantasen huono lämmitys. Civilization pelasti.

Toiselle keikalle lähdettiin hyvällä mielellä, olihan edellinen ilta osoittanut Rukan toimivaksi. Tällä kertaa lähdettiin taas kovaa liikenteeseen, vaikka ehkä aivan vuorokautta aikaisemman vedon yleisösekavuuteen asti ei päästy – tämä on siis myös positiivinen analyysi. Joka tapauksessa yhteislaulua ja hyvää meininkiä riitti, kiitos siitä Zoneen!

Läksin taas ensimmäisenä nukkumaan, mutta sain seuraa muista melko pian. Seuraavan päivän kotimatka oli taas järkyttävän pitkä huonoine juttuineen, mutta Zonen mukavat oltavat ja mainio meininki lämmittivät vielä ajoreissullakin ja ehdottomasti positiivinen maku jäi tästä kaukomatkasta.

Kiitos Zone! Kiitos Ruka!