Lahti olikin (vielä aivan liian monen paikkakunnan tavoin) orkesteriltamme valloittamatta, joten onneksi sinne siunaantui mukava kesäkeikka lyhyellä varoitusajalla. Meistä ainoana Anssolla oli muistoja esiintymispaikasta, mutta ne olivat monien, monien vuosien takaa, joten jätimme hieman arveluttavat takaumansa huomiotta ja käänsimme Enterprisen keulan malliin Vililä -> kamat treenikseltä -> Antto ja Ville Tampereen keskustasta -> Lahti. Eteneminen sujui pienestä myöhästymisestäni huolimatta mukavasti ja olimme hyvissä ajoin Ten Dollars Saloonin edessä. Eikun sisään ja esittäytymään.
Edessä oli keikan jälkeen myös kiireinen lähtö, joten ilahduimme siitä, että lavalle johti suora takaovi. Roudasimme siitä sisäänkin. Paikalla oli karaokelaitteistoksi erittäin hyvät talon systeemit, mutta kasasimme kuitenkin omat seuraksi, kun ne tuli kuitenkin sisäänkin roudattua. Teimme perinteiseen malliin ja mukavan joutuisasti peruspystytykset ja -tsekkaukset. Ansso sai paikan valolaitteistostakin väriä irti, joten pidimme omat valomme tiukasti “Älppeni”-boksissaan.
Aikaa ei vierähtänyt pakollisissa toimissa kovinkaan kosolti, joten koitimme saada sitä tapettua istuskelemalla, juomalla olutta ja vissyä, lukemalla aina niin kiinnostavia iltapäivälehtiä ja Ansson kanssa pyörähdimme myös pienen lenkin katselemassa kesäistä Lahtea. Olihan siellä ihan kaupunkifiilis ja terassit täynnään. Pissikset jonottivat Tivoliin muodostelmassa, jonka pituus oli metreinä ilmaistuna kolminumeroinen. Emme liittyneet jonoon.
Lopulta puoliyö koitti ja astuimme lavalle. Väkeä oli paikalla mukavasti, eikä pelätty “mennään muualle, kun karaokea ei olekaan” -reaktio ollut vallannut iltaa. Starttasimme setit käyntiin huomataksemme tanssilattialle lavan eteen valuvan heti ihmisiä. Mainiota! Pistimme parastamme ja onnistuimmekin aivan kivasti. Mukana laulettiin, tanssiaskelia otettiin ja paikalla kuullun perusteella ollut hieman arveluttavahko maine häipyi mielestämme oitis leppoisan ilmapiirin myötä.
Varttia vailla yhdestä yhteen vedimme hieman henkeä ja käynnistimme Tandemilla toisen setillisen. Biisivalinnat oli vedetty varman päälle, ja täytyi taas todeta, kuinka Viidestoista yö kelpaa aika monenlaiselle kaverille, kunhan on hieman humppabensiiniä suonissa. Encoretaputukset olivat hieman vaisuhkoja, mutta vedimme silti, ja Tippa tuntui maistuvan Tennarin väelle. Kiitos!
Lähdimme erään toisen orkesterin reissuun seuraavana aamuna kuudelta heräten kera Ansson, joten touhusimme lähtöä nopsasti. Kamat pakettiin, autoon ja matkaan. Mukavasti sujui. Suljin silmät jo hieman ennen viittä, joten uuteen aamuun herättiin nami-nami-pirtsakkaana!
Lahti otettiin onnistuneesti haltuun ja eiköhän asiaan ole mahdollista palata toisenkin kerran. Kohti uusia seikkailuja, siis!