Pohjoisen-kierroksemme sai alunperin starttinsa niin, että keikkamyyjämme Lena Dex Viihteeltä soitti minulle. “Niin, olinhan varmistanut nämä Lapin-keikat sulta?”. Niin, eihän hän ollut. Logistisesta järjettömyydestä huolimatta vastasin kuitenkin jo varmistuneisiin keikkoihin tietysti myöntävästi ja niin ensimmäiset The Coveralls -vedot näin kaukana kotoa olivat totta.
Keikalle lähteminen ei tuntunut aivan normaalilta ajankohdan vuoksi, sillä olimme jo puoli kahdeksalta aamulla nostelemassa äänentuottomölytoosia autoon. Jonylla oli kummallinen polte päästä rattiin ja mies painoikin sitten ajovuoroa koko päivän aina siihen hetkeen, jolloin kaarroimme Rukahovin pihaan. Taukoja toki pidettiin muutama ja näistä pisimpänä mainittakoon Oulu, missä pysähdyimme lounaalle kiinalaisravintolaan.
Rukahovin ravintolatila oli kookas ja lavakin erittäin mukavan kokoinen. Saimme suuremmitta säädöittä kaiken valmiiksi ja pääsimme suuntaamaan noutöpöydän antimien ääreen. Sanomattakin selvää, että nämä hetket ovat bändimme parasta osaamista. Hotellihuoneemme sijaitsivat kätevästi lähistöllä, joten bäkkäriä ei tarvittu. Eikä liiemmin ulkovaatteita, kun rakennuksesta ei tarvinnut välttämättä poistua. Aikaakaan ei kuitenkaan jäänyt niin paljon, että tekemistä olisi väkisin pitänyt keksiä.
Soittoaikahaarukan alkupää oli sangen mukava “yhdentoista aikaan”, mutta puoleen asti touhua viivytettiin hyvästä syystä. Kuten henkilökuntakin sanoi: “koko kylä on aivan kuollut”. Sikäli kävi huono säkä, että viikonloppu oli kai Rukan hiljaisin aikoihin. En millään suostu ottamaan sitä vain The Coverallsin niskoille 🙂 Onneksi Jonylla oli sentään isompi lauma tuttuja paikalla, joten sillä varjolla saatiin jo baariin vähän elämää.
Vaikka väkeä ei keikalla ollut hirveästi, saimme kuitenkin alusta alkaen jengin ihan hyvin mukaan ja paikalla ollut porukka oli aktiivista. Pienen keikkatauon jälkeen ainakin itselläni tuntui olevan vähän tatsi hukassa, mutta loppusetti alkoi jo kulkea mallikkaasti. Enkä puhu välttämättä edes niinkään soittamisesta, mutta jotenkin Jonyn kanssa keskenämme säädettiin biisien välit juuri päinvastaisen pituisiksi ja näin päin pois. Noh, tuskinpa yleisö siitä pahastui – tai edes huomasi sitä.
Päätimme keikan Rappiolla-veisuun ja jälkihiihto-osaston kemut rajoittuivat lähinnä keikanjälkeisleipien (kelpasi, kiitos!) syömiseen ja sitten painuin ainakin itse nukkumaan, eikä muillakaan bileiksi ollut mennyt.
Keikkapaikka toimi, bändiä kohdeltiin mainiosti ja jälkikäteen vielä henkilökuntakin kehui. Onnistunut visiitti siis pääosin, ensi kerralla vaan toivottavasti yleisöä enemmän paikalla!