Bilebändin päiväkirja

17.2.2018, Vammalan Seurahuone, Sastamala

Matkaan lähdettiin poikkeuksellisesti Tampereen Messu- ja Urheilukeskukselta, jossa olimme Vilin kanssa seuraamassa Suomen Cup -ottelua Ilves-FC Lahti. Melko tyydyttävän tasapelituloksen myötä oli aivan hyvä mennä noutamaan melko tyydyttävä Jony Oittinen Penttiläntien igersblondetalosta.

Tapojemme vastaisesti olimme n. 15 minuuttia sovitusta saapumisajasta myöhässä, mutta se ei henkilökuntaa haitannut. Soittopelit saatiin tanaan hyvissä ajoin ja koska varsinainen äänentarkastus oltiin sovittu suoritettavaksi vasta kello kymmeneksi, oli aikaa nauttia Seurahuoneen antimista ja juoda parit ruskeavetiset olut oluet.

Ennen keikkaa tyhmäiltiin saunakabinetissa totuttuun tapaan. Tosin uutena uutuutena Vili keksi Youtuben mainion tekstitystoiminnon, jota koestettiin tietysti omiin reissuvideoihin. Nauratti niin että itketti, ja toisin päin.

Keikka alkoi ennalta sovitusti vähän puolen yön jälkeen ja ehkä jopa (ainakin itselle) hivenen yllättäen väkeäkin oli melko runsaasti paikalla. Äsbää! Ensimmäisen setin suoritustaso oli melko ailahteleva ja tauolla pyöriteltiin porukalla päitä. Sovittiin skarppavamme seuraavaan ja sehän onnistui. Olimme edellisenä päivänä käyneet harjoittelemassa jopa uuden kappaleen: Sannin Että mitähän vittua, josta suoriuduimme varsin tyydyttävällä tasolla. Yleisö, joka oli hienosti mukana keikan alusta asti, tuntui myös pitävän ko. tulkinnasta. Jatkoon! Encoretkin huudettiin ja Huhdanpään Petellä pysyi tiettävästi housut jalassa. Hieno ilta!

Aamulla kasattiin kamat, mikä oli hieno homma, sillä ilmassa roikkui vaara joutua töihin heti keikan jälkeen, joten kiitos vaan henkilökunnalle joustosta. Vili jäi Vammalaan lyömään palloa ja me fiksummat painelimme koteihimme.

Hyvä reissu, hyvä Seke, hyvä Kerho, yökerho, yökerho on poteloitunut, tajunnanvirta, Virtasen Nose, Liekovesi, Rautavesi, kello.

 

-antto