Kesäkuinen lauantai olikin varsinainen puuhapäivä, sillä kun yksi iltapäiväkeikka oli jo heitettynä, suuntasimme viiden aikoihin kulkupelimme Punkalaitumelta kohti Valkeakoskea. Tuota mystistä Tampereen lähikaupunkia, missä The Coveralls ei syystä tai toisesta ollut vielä ikinä esiintynyt! Kuten sananlasku sanoo: parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Tai toinen: ei matka tapa, vaan seura.
Olimme Apian Paviljongilla hyvissä ajoin ja ehdimme hieman tutustua paikalliseen kesäteatteriympäristöön, joka vaikutti suureelliselta. Meneillään on kuulemma todella kova Jari Sillanpää -musikaali. Ylipäätään ottaen Apianniemi oli sangen hieno paikka, missä vesistö kimmelsi kolmessa suunnassa. Kamat päästiin roudaamaan meille juuri sopivan kokoiselle lavalle ja tsekit tehtiin lomittain trubaduuri Juke Lehtelän kanssa – tosin Juke kuitenkin hoiti alkuillasta ja settiemme välissä osuuttaan lähinnä soittamalla suoraan asiakkaille heidän joukossaa ns. salin puolella. Tsekin jälkeen saimme ruokaa ja juomaa sekä kuulla siitä, että paikalle on hienoudestaan huolimatta vaikea houkutella paikallista väkeä – tuvan täyteen vetää vain paikkakunnan oma poika Mikko Töyssy.
Noh, kyllä paikalle kuitenkin väkeä saapui, joskin aloittaessamme meininki oli melkoisen seesteinen. Yllätys olikin positiivisessa mielessä suuri, kun yleisö lähti aika helposti mukaan tamppaukseemme ja meno oli koko keikan ajan hikinen, energinen, hauska ja silti leppoisakin. Yleisö tuntui tykkäävän ja pitää myöntää, että varsinkin ensimmäisessä setissä omasta mielestänikin kuulostimme todella hyviltä. Liekö asiaan vaikuttanut jo päivällä otettu ns. tuntuma soittamiseen? Settien välissä pidimme pikkuisen tauon ja saattelimme lopulta väen kohti yötä tuttuakin tutummalla biisikavalkadilla. Saimme paljon kehuja paitsi yleisöltä, myös mainiolta omistajalta, joten keikkaa voitiin pitää sangen onnistuneena!
Kello ei ollut ennättänyt vielä pitkälle aamuyöhön, mikä sekin oli hyvä asia. Pakkasimme kamat yhteislauluksi yltyvän trubaduurimusisoinnin säestyksellä ja ajoimme kotiin. Kiitos Valkeakoski!